Miten saataisiin ihmiset politiikan katsomosta toimijoiksi ja tekijöiksi? Voiko puolueiden paikallinen toiminta uudistua ja tarjota rakentavan keskustelun foorumeita?

Gloria-lehdessä arvioitiin äskettäin vuoden 2025 muodin suuntia. Sen mukaan päätrendi on ”paikallisuus ja yksinkertaisuus, joilla haetaan rauhaa maailman hälyltä.”  

Paikallisuus vahvistuu myös journalismissa: paikallisia uutisia luetaan enemmän kuin valtakunnallisia. Isot firmat räätälöivät markkinointiaan entistä enemmän paikalliseksi. Esimerkiksi S-ryhmän tekee vahvasti toimipaikkakohtaista mainontaa sosiaalisessa mediassa omine tuttuine myyjineen ja ihmisineen. 

Paikallisuus on ruoassa, juomissa ja matkailussa ollut jo pitkään vahva trendi. Pientä arvostetaan enemmän kuin suurta. Ihmiset haluavat aitoa ja itse tehtyä. Korona-aika sai ihmiset arvostamaan omaa lähiluontoa ja juuriaan. Monipaikkaisuus liittää kaupunkeja ja maaseutua yhteen.  

Entä politiikassa? Vahvistuuko siellä paikallisuus? Vai mennäänkö sosiaalisen median kansallisilla ja globaaleilla meemeillä taikka klikkiotsikoilla? Ketä kiinnostaa TV:n vaalitenttien tai eduskunnan istuntosalin riitelyn jatkuminen paikallisesti? Eikö juuri siitä haluta rauhaan ? Voiko mihinkään vaikuttaa?

Keskusta on hyvin paikallinen puolue – maaseudulla

Jos ajattelen politiikan kentän paikallisuutta niin ensiksi tulee mieleen minulle tuttu puolue Keskusta. Se on pärjännyt eduskuntavaaleja paremmin alue- ja kuntavaaleissa. Menestys on perustunut paikallisen yhteisön luottamusta nauttiviin ehdokkaisiin ja päättäjiin. Mukana on ihmisiä jotka ovat monenlaisesta järjestö-, kylä- ja seurakuntatoiminnasta tuttuja. 

Pienempien paikkakuntien politiikan ymmärrys syntyy vieläkin paljolti ihmisten vuorovaikutuksesta, paikalislehdistä ja vähemmän sosiaalisen median algoritmeista. identiteetti- ja arvokiistat eivät ole kunta- tai aluepäätöksenteossa pinnalla siten kuin eduskunnassa.

Vuorovaikutus ja kasvokkain tapaaminen jalostavat mielipiteitä

Keskustan toiminta on maaseudulla, pikkukaupungeissa ja ”maakunnissa” perustunut paikallisiin yhdistyksiin ja ihmisten kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Tunnen tämän aikakauden koska olin eduskunnassa aikaan, jolloin tupailloilla ja sanomalehdillä oli vielä merkitystä

Paikkaan ja vuoropuheluun perustuvassa politiikassa on oma vahvuutensa. Keskustelussa mielipiteet jalostuvat, särmät pyöristyvät ja löytyy yhteisiä tavoitteita. Siitä syntyy keskilinjan politiikkaa ja sillanrakentamista. Se on kansanvallan alkuperäistä ideaalia myötäilevää. 

Keskustan paikallisen keskustelun foorumit ovat kuitenkin paljolti hiipuneet myös maaseudulla. Entisenlaista paikallista kansalaisyhteiskuntaa ei enää ole. Kirkonkylien ja isojen taajamien ihmisiä on jo vaikea tavoittaa entisillä konsteilla, saati sitten suurempien kaupunkien väkeä.

Keskustalla ei ole ollut riittävästi paikallisessa yhteisössä ”katu-uskottavia” ihmisiä suurissa kaupungeissa.

Somessa on ollut vähän tilaa sillanrakentajille

Sosiaalisen median toimintatapa politiikan asioissa on ylipäätään keskilinjaa nakertava ja näkökantoja ääripäihin ajava. Sosiaalisessa mediassa voit julistaa jyrkän kannanottosi, tykätä muista samanmielisistä ja vaikka poistua paikalta. Somessa eivät kannat pyöristy vaan usein jyrkkenevät . Porukka jakautuu meihin ja heihin eikä sillanrakentajille ole tilaa.

Keskustan paikallisen toiminnan konseptit ovat jääneet ajastaan jälkeen ja joutuneet somen puristuksiin. Entinen ei enää pelitä, mutta toimintatavat eivät ole päivittyneet tämän ajan yhteisten merkitysten rakentamiseen ja vuoropuhelun foorumeille. 

Perussuomalaiset puolestaan hyödynsivät monissa aiemmissa vaaleissa tehokkaasti Facebookin paikallisia Puskaradio- foorumeita. Räyhäämiseem kyllästyneet ihmiset ovat sittemmin perustaneet Julle vaihtoehtoisia, poliittisen keskustelun poissulkevia kuntakohtaisia Facebook -ryhmiä.

Voiko paikallisesti ajatella isosti?

Paikallisuus saatetaan myös mieltää nurkkakuntaiseksi. Paikallisuus voi kuitenkin yhtä hyvin olla isosti ajattelua yhdistettynä toimintaan lähiyhteisöissä.

Oman paikkakunnan asioita on mahdollista liittää isompiin yhteiskunnallisiin teemoihin. Paikallisestikin pitää mennä eteenpäin – eikä nostalgisoida mennyttä. Ääntä ja tilaa pitää antaa erilaisille ja eri taustaisille ihmisille.

Jos halutaan estää Suomen jakautumista riiteleviin kuppikuntiin ja kulttuurisotaa käyviin ”lahkoihin” niin silloin tarvitaan tasapainoa hakevaa yhteistä keskustelua ja vuorovaikutusta. Paikallinen kansalaisyhteiskunta pitäisi luoda uudelleen, entistä avarammin ottein.

Ihmisten pitäisi kokea olevansa politiikassa osallisia eikä vain katsomossa. Siksi tarvitaan uudella tavalla paikallista poliittista toimintaa ja yhteisten merkitysten luomista.  Siinä ei voi asettaa vastakkain somea ja fyysisiä kohtaamisia. Tulevaisuus ei ole joko tai vaan sekä että. 

Paikallisen toiminnan on uudistuttava

Kansanvallan tulevaisuus ratkaistaan paikallisesti. Siksi paikallisen poliittisen toiminnan on uudistuttava sekä foorumien, toimintatavan että sisältöjen kannalta. Ylipäätään paikallisuutta pitää politiikassa vahvistaa. Some mahdollistaa myös paikallisen julkisuuden foorumeita.

Mitä konkreettisesti pitäisi tehdä? Ainakin seuraavaa:

– Perinteinen järjestötoiminta eli kokoustaminen minimiin.

– Yhteisöjen rakentamista pitää tehdä sekä fyysisesti että sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media ei ole tiedotteiden jakamista vaan yhteisöjen luomista.

– Paikalliseen keskusteluun tarvitaan siis yhteisömanageri-osaamista. 

Perinteiset politiikan tapahtumat ovat joko toritapahtumia tai sitten ”yksi puhuu – muut kuuntelee” – iltoja.  Tärkeä on antaa ääni erilaisille ihmisille ja erilaisille kokemuksille. Toritapahtumisssa voi kerätä ihmisten kommentteja ja palautetta,

Useamman puolueen yhteiset keskustelut madaltavat kynnystä tulla tutustumaan. Kirjastot voisivat kenties tarjota sille foorumeita. Mukana voisi olla myös valmistelusta vastaavia virkaihmisiä.

Paljon hyvää on jo menossa. Keski-Suomessa olemme soveltaneet menestyksellä Erätauko-menetelmää hyvinvointialueen Keskustaryhmän toiminnassa. Siinä päättäjätkin ovat kuuntelijan paikalla. Kaikki ovat tasa-arvoisia keskustelijoita. Se on ollut lupaavaa.  Mukana on ollut fasilitaattori Maahenki Oy:n kautta.

Viitasaarella olemme pitäneet säännöllisesti Keskustan lettukestejä torilla. Niissä on käynyt satakunta ihmistä. Samalla on kerätty palautetta.

Keskustalla on mahdollisuus olla yhteiskunnallisen keskustelun paikallisuuden moottori ja samalla kansanvallan puolustaja. Se kuitenkin edellyttää tietoista muutosta toiminnan tavoissa. Monia ihmisiä taatusti kiinnostaisi sovinnollinen, erilaisuutta arvostava, toisia kunnoittava ja yhteisymmärrystä lisäävä poliittinen ilmapiiri, nykyisen vastakkainasettelun sijaan. 

Olisiko valmennettava paikallisen politiikan ”feissareita” turuille ja toreille? Monella on valtakunnan julkisuuden perusteella niin kielteinen käsitys politiikan kansalaistoiminnasta että paljon on töitä edessä, jos meinaa paikallista toimintaa virittää.

Maria Kaisa Aula