Maria Kaisa Aula

Motto: ”Toivo on valmiutta kuulla sellaista, mitä ei ole vielä lausuttu”    *)

Olen hyvin verkottunut vaikuttamistyön,  yhteiskuntapolitiikan ja viestinnän ammattilainen. Osaamistani on strateginen suunnittelu, ihmisten osallistaminen,  ihmisoikeusperustaisuus ja hyvä hallinto. Tunnen valtionhallinnon, kansalaisjärjestöjen ja myös kirkon toiminnan.

Vahvuuksiani ovat monialaisuus, isojen linjojen ymmärtäminen,  luova ajattelu ja lintuperspektiivi yhteiskunnalliseen kehitykseen. mutta samalla ihmislähtöisyys. En kuitenkaan keskity pelkkiin rakenteisiin vaan arvostan ihmisten kokemusta: Miten palvelut saadaan toimimaan ihmisten kannalta hyvin? 

Saan asioita toimeksi ja tapahtumaan. Johdan verkostoissa. Olen sinnikäs ja määrätietoinen mutta aina valmis oppimaan. Eteenpäin elävän mieli! Pidän uudistamisesta ja muutoksen tekemisestä.  Mietin: miten tämä voisi olla paremmin. Laajat verkostot ovat työssäni valtava voimavara. Jos en tiedä,  osaan ottaa selvää, kuka tietää. 

Tärkeimmät työ- ja luottamustehtäväni:  

  • Valtiosihteeri, Valtiovarainministeriö, Antti Rinteen hallitus 26.6.2019-
  • Hankejohtaja, Lapsi – ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) , Sosiaali- ja terveysministeriö 1.8.2017 – 25.6.2019
  • Hallituksen puheenjohtaja, Väestöliitto ry 1.1.2014 – 
  • Työllisyyskokeilujen selvityshenkilö (TEM) 2016
  • Asiantuntija, Lapsi- ja perhepalveluiden ohjausryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö (1.1.2016 – 31.6.2017)
  • Suomen ev.lut kirkko kirkolliskokouksen jäsen 2011-
  • Lapsiasiavaltuutettu (Sosiaali- ja terveysministeriö) 2005–2014
  • Lastensuojelun Keskusliitto ry. puheenjohtaja 2003-2005
  • Pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja 2003–2005
  • Kansanedustaja 1991–2003, valtiovarainvaliokunnan puheejohtaja 1999-2003
  • Suomen Keskustan varapuheenjohtaja 1994 – 2000

Kokemukseni kattaa yhdeksän vuotta Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna, 12 vuotta kansanedustajana Lapin vaalipiiristä, kahdeksan vuotta Suomen Keskustan varapuheenjohtajana ja yhteensä kaksi vuotta kolmen pääministerin erityisavustajana, puheiden kirjoittajana ja talouspolitiikan neuvonantajana.  Poliittisen valtiosihteerin tehtävissä valtiovarainministeriössä aloitin kesällä 2019, ministeri Mika Lintilän esikunnassa.

Työurallani olen siis palvellut Suomen valtiota monessa eri roolissa: poliittisena päättäjänä, ministereiden esikunnassa, itsenäisenä ihmisoikeusviranomaisena sekä virkamiehenä.  

Minulla on laaja kokemus kansalaisjärjestötoiminnasta vuodesta 1980  alkaen. Se kattaa nuorisotyön, kehitysyhteistyön, rasismin vastaisen työn, lapsen oikeuksien ja perhekysymysten alueet. Nykyisin olen Väestöliiton puheenjohtaja.  Lähityhteisössäni Viitasaarella toimin monissa yhdistyksissä, mm. Musiikin Aika – nykymusiikkitapahtumaa järjestävän Viitasaaren kesäakatemia ry:n puheenjohtajana.

Olen opiskellut valtio-oppia sekä Helsingin yliopistossa että Harvardin yliopistossa (JFK School of Government) Yhdysvalloissa (1990-1991) Olin USA:ssa ASLA-Fullbright stipendiaattina. Koulutukseltani olen valtiotieteen lisensiaatti (1990). Jyväskylän yliopisto myönsi minulle kunniatohtorin arvonimen vuonna 2013 lapsen ihmisoikeuksien edistämisestä. 

Viestinnän eri toimijat ovat tulleet minulle tutuiksi. Olen toiminut 20 vuotta Yleisradion luottamustehtävissä ensin hallintoneuvostossa ja myöhemmin YLEn hallituksessa (vuoteen 2005) . Olen toiminut myös Julkisen sanan neuvostossa,

Olen osallistunut demokratiakehitystyöpajoihin NDI:n kanssa Marokossa (1999) ja OECD:n kanssa Etelä-Afrikassa (2001)  ja Bosniassa (2003) sekä toiminut vaalitarkkailijana.

Ajattelen maailmanlaajuisesti ja toimin paikallisesti.  Olen seurakunnan kirkkovaltuuston  jäsen (2010-)  kotikaupungissani Viitasaarella. Edistän siellä hyvän tahdon Viitasaarta. Olen myös luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen jäsen.

Asun Keski-Suomessa Viitasaarella puolisoni Seppo Pietiläisen sekä kaksostemme Annin ja Laurin (s. 2003)  kanssa. Harrastuksiani ovat puutarhanhoito, kuorolaulu Naiskuoro Viklassa sekä liikunta  ja ulkoilu vuodenajan mahdollisuuksien mukaan. Alkuperäinen kotiseutuni on Peräpohjolassa, Tervolassa, Kemijokivarressa, jonne minulle on edelleen tiiviit yhteydet.

’) Lähde Terho Pursiainen: Tulevaisuus kriisissä. Helsinki: Kirjapaja, 1993. ISBN 951-625-209-5. (Sisältää teokset Kriisiajan etiikka ja Vahva toivon periaate.)