Sain juuri luettua Sirpa Kähkösen Finlandia- palkitun romaanin nimeltään 36 uurnaa. Puoleensa vetävä kirja, kiinnosti lukea nopeasti kun kerran aloitti.

Vaikuttava henkilökohtainen tilitys ja tavallaan vuodatus jossa koko menneen vuosisadan vaikeuksien taakka ja siitä nouseva uhma velloo suvun riippakivenä.

Kirjallisuustyyliltään romaani on suosittua autofiktiota eli se yhdistää faktaa, fiktiota, kuvitelmaa, kerrontaa, muistelmaa. Jonkinlainen suvun sovitus. Anteeksianto omalle äidille. Kypsä ja viisas.

Kaikkien traagisten – äidinisän vahvasti vasemmalle orientoituneet suvun – kohtaloiden lomassa oli mukavia 1960-luvulla syntyneitä yhdistäviä muistoja. Minunkin äiti käytti Tokalon- voidetta, pölyjä pyyhittiin kamarin huonekaluista Pledillä ja ilman. Kahtiajakautuneen Suomen peruja oli meidänkin kylällä E-kauppa ja S-kauppa sekä kahdet eri urheiluseurat.

Itku tuli kirjan lopussa vaikka valon kajoon siinä tytär lähtikin. Aikamoinen surutyö ja voimanponnistus kirjailijalle tehdä tilitys oman lähipiirinsä elämän vaikeuksista. Ja siitä mihin todella fanaattinen ideologia tai oikeastaan idealismi voi johtaa. Ja kuitenkin kirjailija jaksaa nähdä toivon kipinät päällimmäisinä. Katkeruutta ei tässä kirjassa ole vaan yritystä ymmärtää. Neuvostoliiton suhteen hän tekee kyllä tilit selviksi.

Ehkä valon kipinöissä on paitsi kirjailijan itsensä, myös koko Suomen toivo. 60- luvulla syntyneiden aikana ovat punavalkoiset aidat koko ajan alentuneet. Onneksi. Nyt ne erilliset kaupat ja urheiluseurat ovat muisto vain.

Historia opettaa mihin mustavalkoiset vastakkainasettelut ja klikkiytyminen omiin erillisiin yhteisöihin voi kansakunnan johtaa. Siinäpä on viestiä myös presidentinvaaleihin🤔. Somessa jotkut viime vuosina ihan tosissaan on nimitellleet toisia punikeiksi ja kommunisteiksi.

Äidin kanssa voi keskustella kuoleman jälkeenkin

Hyvin voin arvata sen että tämän rankan teoksen kirjoittaminen tuli mahdolliseksi vasta Kähkösen äidin kuoltua v 2022.

Itsekin tein omalla tavallani
” tiliä” äitini kanssa hänen kuoltuaan. Äiti oli 7 vuotta vanhempi kuin Kähkösen äiti Vähän niin kuin olisin äitini kanssaan keskustellut surutyönä ja jotain kirjoitin muistiinkin. Se oli itselleni tärkeää.

Sirpa Kähkönen on syntynyt v 1964 eli on minua 2 vuotta nuorempi. Sukujemme kohtalot ovat hyvin erilaisia. Kaikenlaista hyvinkin yllättävää on omankin suvun arkistoista tullut esille mutta ei mitään traagista. Kirja sai kuitenkin niitä miettimään.

Pappani oli asekätkennästä vankilassa 3 kuukautta. Mummo oli kotona ison perheen kanssa eikä tiennyt miten pitkä vankilareissu on. Isä oli sota-aikana lapsi ja nuori. Oli ehkä mummon apulainen kun pappa oli poissa rintamalla. Isällä oli monenlaisia seikkailuja nuorena poikana saksalaisten sotilaiden leiriytyessä hänen kotipihallaan.

Ketään aivan läheisiä ei kaatunut kummankaan vanhemmat puolelta. Äitini jäi orvoksi lapsena ja se varmasti on häneen vaikuttanut paljon – varhaista vastuunottoa ja omista kouluhaaveista luopumista. Hänestä tuli hyvin työhenkinen. Vie mennessä – tuo tullessas. Lausuntataiteeseen hän sai purkaa tuntojaan

Selvästikin olen elänyt rauhallisessa yhteisössä, jossa niin toisen maailmansodan kuin kansalaissodankin räiskeet olivat vähäiset. Jännitteitä ei jäänyt. Suku ei hakeutunut äärilaitoihin missään vaiheessa.

Siis aika tasaiseksi se kaikki minun kohdalla on jo ehtinyt muuttua. Isossa kuvassa olen tullut siihen tulokseen että olen saanut elää 60-luvun lapsena perin turvallisen ja monipuolisen lapsuuden.

Sirpa Kähkönen kirjaa lukevien 50-luvun lopulla ja 60- luvun alussa syntyneiden kannattaa varautua tekemään ”tiliä” omasta ja sukunsa menneisyydestä. Jotenkin mulle jäi päällimmäiseksi myös ajatus : pidetään Suomi hyvänä – siinä mielessä minkälaiseen ”onnelaan” on sotien jälkeen noustu. Ei mokata nyt.

Ps. Yksi tunnustus: hampaani olivat kyllä alaluokilla tosi reikäiset eli hammasharjaa olis tarvittu enemmän ja sokeria vähemmän. 😊 😆Kaiharjun hammaslääkärin tuoli tuli tutuksi Tervolassa. Siitäkin selvittiin.

Muistatko sinä kun koulussa alettiin fluorata hampaita ? Ja jaettiin hampaidenpesuohjeistustarrat vessan seinään kiinnitettäväksi. Hyvinvointivaltio tuli hätiin.