Olen tuntenut Olli Rehnin jo 1980-luvulta asti ja kohdannut erilaisissa työtehtävissä. Olimme yhtä aikaa nuoria kansanedustajia vuosina 1991- 1995. Minulle on jäänyt hänestä käsitys reiluna, asioihin perehtyvänä, luotettavana, vastuun- ja oikeudentuntoisena. Yleisesti ottaen hän on hyvä ja tasapainoinen ihminen.

Hänellä on aina ollut oma perusteltu näkemys. Hän ei ole ollut ”kuulostelija” tai poliittisen tuulen mukaan ajautuja.

Muistan, että 1980-luvun lopulla Olli oli etulinjassa edistämässä suomalaisten nuorisojärjestöjen länsiyhteistyötä eli yhteyksiä Eurooppaan. Kaikki eivät häntä tukeneet koska siihen mennessä oli yhteistyötä tehty pääasiassa itään päin. Eurooppaan suuntaamisessa hän on ollut johdonmukainen.

Jo oma tuntemus vie ääneni Olli Rehnille.

Tein kuitenkin myös vaalikoneita. Yllätys minulle oli miten lähellä kolmikko Olli Rehn, Jutta Urpilainen ja Pekka Haavisto olivat minua vastauksissaan. Vaalikoneissa kysytään presidenttien arvoista, yhteiskunnallisesta suunnasta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä kansainvälisistä asioista.

Ehdokkaiden arvokartalla sekä Rehn, Urpilainen että Haavisto ovat tosiaan konservatiivi – liberaali – akselilla hyvin lähellä toisiaan. Samassa keskilinjan ryppäässä arvoasioissa on myös Alexander Stubb.

Vaalikoneissa he vastaavat samansuuntaisesti kysymyksiin, jotka koskevat maahanmuuttoa, seksuaalioikeuksia ja rasismia. Nämä eivät ehdokkaita juurikaan erottele. Li Anderssonin kannat ovat kulmikkaammat. Halla-aho ja Essayah ovat niin omilla linjoillaan että he eivät minun arvioinnissa ole mukana.

Jopa Maaseudun tulevaisuus – lehden vaalikoneessa, jossa testattiin kantoja Suomen pitämiseen asuttuna, Rehn, Haavisto ja Urpilainen olivat yllättäen hyvin samoilla linjoilla. Maaseudun elinvoima on noussut turvallisuuspoliittiseksi teemaksi – huoltovarmuuden kautta. Stubbin vastaukset eivät olleet yhtä vahvasti maaseudun ”puolella”.

Nato- ja ulkopolitiikan linjoissakaan eroja ei ollut kovin paljon tällä nelikolla. Taas Rehn, Haavisto ja Urpilainen olivat ”keskilinjoilla” lähellä toisiaan – Stubbin vastaukset hieman poikkesivat.

Yksin vaalikoneen perusteella äänestysvalintaa olisi vaikea tehdä. Tarvitaan muutakin.

Mietin mihin muihin asioihin perustan oman kantani kuin kannanottoihin politiikan teemoista ? Luonne? Aiempi (työ)kokemus? Muut teemat kuin ne joista vaalikoneissa kysytään? Ymmärrys Suomesta? Yhdistävyys tai kokoavuus?

Luonne:

Television tenteistä ja esiintymisistä tulee esille presidenttiehdokkaan luonne ihmisenä, tapa toimia ja reagoida paineisissa tilanteissa.

Presidenttinä tarvitaan kykyä harkita etukäteen, mitä sanoo – niin että ei tarvitse jälkeenpäin pyöritellä ja selitellä. Tästä on hyötyä sekä kotimaassa että etenkin kansainvälisissä suhteissa. Tässä asiassa miinuksia on saanut minun silmissäni Alexander Stubb. Hän puhuu sujuvasti mutta on joutunut usein jälkeenpäin täsmentämään ja pyöristelemäänkin kannanottojaan.

Aiempi kokemus:

Johtamiskokemuksesta on puhuttu tenteissä varsin vähän. Presidentti on kuitenkin Johtaja isolla J:llä. Johtaminen on paljon muutakin kuin lausuntojen antamista medialle. Johtajan pitää osata ennakoida asioita, olla askelen edellä, hakea ratkaisuja ja motivoida ihmisiä mukaan yhteisiin tavoitteisiin. Vakaus ja maltillisuus eivät ole vaalitenttejä arvioivien toimittajien suosiossa.

Miten saataisiin johtamiskokemuksesta ulkopuolisia arviointeja? Entisen kirjeenvaihtaja Helena Petäistön arvio Rehnin, Stubbin ja Urpilaisen tavasta toimia EU-yhteyksissä oli tältä kannalta kiinnostava. Näistä kolmesta hän piti Olli Rehnin näyttöjä kansainvälisenä johtajana ylivertaisena. Hänen hyvästä maineestaan, maltista ja kriisinsietokyvystä saataisiin Suomelle lisäarvoa kansainvälisillä foorumeilla. Stubbia Petäistö piti aiemman ministeriajan näytön perusteella arvaamattomana. Tokihan ihminen voi oppia ja kasvaa. Presidentin olisi parempi olla varmuudella valmis rooliinsa.

Toinen kiinnostava vertaisarviointi oli Ilta-lehdellä. Iltalehden tentissä kysyttiin lopuksi muilta ehdokkailta, kuka ehdokas heidän arvioinsa mukaan kestäisi parhaiten ns. jäätymättä vaikeassa tilanteessa. Kaikki ehdokaskollegat valitsivat tässä kohtaa Olli Rehnin.

Muut teemat:

Yleisradion suuri vaalitentti toi hyvää lisäantia ehdokkaiden arviointiin. Puheenaiheena oli talous- ja työmarkkinapolitiikka. Talous on ollut presidentti Niinistön puheissa säännöllisesti esillä. Sikäli aihe on ihan perusteltu. Kyky keskustella yhteiskuntapolitiikasta laajasti kuuluu myös presidentin osaamiseen.

Talouden teemat erottelivat toisistaan ehdokkaita jotka vaalikoneissa ja konservatiivi – liberaali – akselilla olivat lähekkäin, Urpilainen asemoitui vahvasti vasemmalle, Haavisto keskikentälle ja Olli Rehn keski-oikealle mutta aktiiviseksi mm työmarkkinasovun edistäjä. Hänestä tuli niinistömäinen vaikutelma.

Alexander Stubb vaikutti talouspolitiikan teemoista vaivaantuneelta eikä olisi halunnut ottaa kantaa.

Ymmärrystä koko Suomesta

arvioin olevan vähiten Alexander Stubbilla. Varmasti hän on kuin kala vedessä kansainvälisillä tantereilla. Mutta tunteeko hän Suomea pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Siitä en ole vakuuttunut. Rehn ja Haavisto ja Urpilainenkin ovat puoluejohdon sekä kansanedustajarooleissaan kiertäneet maata ristiin rastiin.

Stubb olisi toki mainoksensa mukaan yhdistävä tekijä – mutta tarkoittaako se yhdistämistä ensisijaisesti Suomen ja maailman välillä?Mutta onko hänellä osaamista yhdistää suomalaisia?

Yhdistävyys:

Presidentin rooli on toimia suomalaisten kokoajana ja isojen kaikkia yhdistävien arvojen ja tavoitteiden sanoittajana.. Repimistä on riittämiin ja vihaista vastakkainasettelua.

Kenellä yhdistävyyteen on parhaat edellytykset?

Asiaa voi miettiä myös poliittisten punnusten kantilta. Pääministeri on nyt kokoomuksesta. Olisi paremmin kansaa yhdistävää, jos presidentti olisi jostain muusta puolueesta. Se toisi kansakunnan johtoon monipuolisempia yhteiskunnallisia näkökulmia.

Jos presidentti valittaisiin sen mukaan, kenellä on vähiten vastustajia, tulisi Olli Rehn valituksi ylivoimaisesti. Sen ovat gallupit kertoneet. Siltä kannalta hänellä olisi parhaat edellytykset yhdistää suomalaiset niin, että Suomen parhaat päivät todella olisivat edessäpäin.

Niinpä olen Viitasaarella kampanjoinut Olli Rehnin puolesta somessa ja lettukesteissä. Viimeiset kahvittelut ovat lauantaina. Olli Rehn edustaa myös sitä laajan keskikentän kokoavaa yhteiskunnallista ajattelua, jonka toivoisin Suomen Keskustan uudelleen löytävän kätköistään.

Sukupolvelta toiselle- Jo Sepon ja minun isät kiinnittivät Keskustan vaalimainoksia kun me olimme lapsia. Seppo on käynyt poikamme kanssa korjaamassa mainoksia torilta jossa on ollut ilkivaltaa. Eka kerralla revittiin muut kuin Halla-aho ja Stubb. Vuoropuhelua tämäkin,