Viitasaaren Seutu-lehdestä kyseltiin, että enkö ole ehdolla kirkolliskokoukseen. En ole. Tuntui, että kaksi kautta eli kahdeksan vuotta oli sopiva rupeama. En halunnut enää sitoutua uuteen neljään vuoteen. Ties mitä keksitään kun puolisoni Seppo jää lähivuosina eläkkeelle.

Turussa pidettäviin kokouksiin oli omistettava viikko syksyllä ja toinen keväällä. Tämän kokoustamisen yhdistäminen nykyisiin työtehtäviin valtiosihteerinä tuntui myös hankalalta.

Kirkolliskokouksen jäsenyys oli opettavaista aikaa. Monesti oli olo, että omia sanoja pitää punnita kultavaa alla. Ehkä se oli ihan turhaa, mutta harvinaisen epävarma olo siellä oli usein. Tuntui, että minun juttu ei ole opillisten asioiden teologinen lähitarkastelu ja puntarointi. Kyllä toisaalta esimerkiksi edustajakollega Jukka Hautalan fiksuja puheita kuunteli mielellään. Niistä sai paljon ajateltavaa.

Maallisen ja kirkollisen päätöksenteon luonne-ero on kuin aerobic ja jooga

Asiat etenevät myös kirkossa perin verkkaisesti. Olen tottunut ripeämpään tyyliin. Maallista asioiden hoito muuttuvassa ympäristössä ja kirkon päätöksenteko eroavat toisistaan luonteeltaan ainakin yhtä paljon kuin aerobic ja jooga. Eikä se välttämättä ole huonokaan asia aina. Kyllähän tahdin hidastamisessakin on etunsa. Onhan se hyvä, että joku edustaa pysyvyyttäkin, kunhan ei vaan jää liiaksi omaan pysyvyyden kuplaansa. Maailma kuitenkin muuttuu ympärillä.

Kyllä luterilaiseen kirkkoon ja kirkolliskokoukseen ainakin vielä mahtuu todella erittäin monella ja erilaisella tavalla kristillisyyden ja henkilökohtaisen uskon ymmärtäviä, ja niin pitääkin mahtua. Ihan kuin meidän avarassa kansankirkossa olisi omat ”katoliset ja ortodoksit” joukossa. Tämä oli minulle uutta ymmärrystä. En tavallisessa seurakuntatoiminnassa kirkon omiin ”ääripäihin” juurikaan ollut törmännyt.

Kirkolliskokouksen jäsenistö on todella asioista perillä olevaa väkeä

Kirkolliskokouksessa oli vähän jäseniä, jotka ovat ihan vaan seurakunta-aktiiveja. Se oli yllättävää. Melkein kaikki olivat taustoiltaan jostain herätysliikkeestä, kirkon järjestöstä, kirkon töissä, pappeja tai pappissuvusta yms. Hyvin asioista perillä olevia, pitkillä perinteillä, arvostettavia ja mukavia ihmisiä ilman muuta. Sain monta uutta tuttavaa ja ystävääkin, joita jää kaipaamaan.

Varmaan olisi avartavaa että jäsenistö olisi mahdollisimman monipuolinen ja mukana olisi nykyistä enemmän ihan seurakunta-aktiiveja ja niitäkin jotka eivät ole monta vuosikymmentä kirkon asioita hoitaneet. Nuoriakin saisi olla enemmän. Huomasin, että puolueilla, ammattiliitoilla ja kirkolla on nykyisin vähän sama haaste että aktiivisuus keskittyy ja piirit pienenee.

Koin että pystyin vaikuttamaan lasten ja nuorten äänen kuulumiseen kirkossa ja heidän seurakuntalaisuutensa vahvistumiseen. Se oli palkitsevaa. Kirkkolainsäädännön tunnen nyt todella hyvin, koska sen uudistuspaketti käytiin läpi lakivaliokunnassa.

Avioliitto-aloitteessa mukanaolo oli merkittävin kirkkotekoni

Avioliittolainsäädännön kiihkeimmän keskustelun aikaan olin sairaslomalla eli se jäi väliin, mutta saattoipa olla minulle onneksi. Moni tuttuni piti juuri tuota keskustelua rasittavimpana.

Olin mukana tekemässä kirkolliskokoukselle aloitetta siitä, että samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen mahdollistettaisiin, mutta papeilla olisi valinnanvapaus eli voisivat kieltäytyä vihkimästä. Se oli varmaan minun merkittävin kirkkotekoni.

Tämä ns. Norjan malli oli kirkolliskokouksen keskitien ehdotus. Jyrkemmällä myönteisellä kannalla olijat olivat sitä, mieltä että maallinen oikeuskäytäntö ja yhdenvertaisuuslaki ajaa muutoksen eteenpäin niin, että vaihtoehtoja ei ole. Jyrkemmällä kielteisellä kannalla olevia oli montaa eri lajia, joista kaikkien jyrkimmät eivät edes hyväksyneet samaa sukupuolta olevien suhdetta ylipäätäänkään. Ei siis ihan helppo tapaus ratkaista.

Valiokunnan mietintö aloitteestamme löytyy täältä

Click to access perustevaliokunnan-mietinto_kirkon-avioliittokasityksen-laajentaminen.pdf

Äänestyksessä se sai kannatusta yllättävän paljon, lähes puolet kirkolliskokouksen jäsenistä. Mutta muutokset tarvitsisivat 2/3 enemmistön.

Viitasaaren esimerkkejä oli hienoa tuoda esille

Koin myös, että silloin kun puheita pidin, niitä kuunneltiin. Eli en kyllä mitenkään marginaalissa tuntenut olevani. Eduskuntakokemuksesta oli siellä paljon hyötyä. Joissakin asioissa pystyin myös tuomaan esimerkkejä Viitasaarelta jossa meillä on todella leppoisa ja luova tapa toimia. Siitä sain olla ylpeä.

Niin ja kyllä minä otin osaa myös nais- ja tasa-arvo-asiaan kun olin kirkolliskokouksen valitsijamiesten jäsen. Kirkkohallituksen kansliapäällikön vaali oli loppujen lopuksi tosi tiukka ja niin lähellä oli, että Aulikki Mäkinen Kuopiosta olisi valittu. Pätevää naista oli helppo tukea. Mutta pulinat pois ja seuraavalla kerralla toivon mukaan uusi yritys.

Niin, sitten tuohon klikkiotsikkoon. Kirkolliskokouksen ”karaokevaliokuntaan” ymmärsin mennä vasta toisella kaudella. Se kokoontui kokousviikolla aina jonain iltana Turun sopivassa karaokepaikassa. Siellä kuulin myös nykyisen piispa Tapio Luoman komeaa tangolaulua. Rohkenin itsekin laulaa siellä ainakin kerran Jenni Vartiaisen Missä muruseni on. Se on ainoa karaokebiisi, jonka rohkenen yksin laulaa. Aikuinen nainen on tietysti hyvä mutta porukassa.

Toinen suosittu illanviettopaikka oli Bank-ravintola Turun keskustassa. Siellä oli pitkäaikaisen Keskusta-tuttuni Eevin tytär Tanja pitkään baarimestarina.

Menestystä ehdokkaille! Avioliitto-asiasta varmasti jälleen ensi kaudellakin puhutaan. Seurakuntien talous ei ole kovin hyvällä tolalla. Kirkkohallitukselle ehdimme antaa mittavat säästöohjeistukset. Miten kirkkohallitus uudistuu seurakuntien palvelutoimijaksi, on ensi kauden yksi isoja kysymyksiä.

Kirkolliskokous vaalissa saavat äänestää siis seurakuntavaltuustojen jäsenet, vaalit on alkuvuodesta 2020. Viitasaari kuuluu Lapuan hiippakuntaan eli vaaleissa äänestetää koko hiippakunnan alueella asetettuja ehdokkaita – papit pappeja ja maallikot maallikoita.

Maria Kaisa Aula

Kirkolliskokouksen jäsen 2011 – 2019, Viitasaaren seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen