Hallituksen tärkein lupaus ?

Havaintoja valtiosihteerin vinkkelistä:

Hallitusohjelman tärkein kohta on lupaus politiikan uudistamisesta. Jos kansalaisten luottamus politiikkaan ja samalla myös julkisen hallinnon kykyyn palvella kansalaisia ei vahvistu, on myös muita sisällöllisiä lupauksia vaikea täyttää.

Valtiosihteerin työssä olen oppinut kulkemaan hallitusohjelma salkussa. Harva se päivä tarkistetaan, mitä tuli sovittua ja luvattua.

Satoja lupauksia sieltä varmasti löytyykin, mutta mikä olisi niistä pitkällä aikavälillä tärkein? Minkä lupauksen täyttäminen olisi kaikkein vaikuttavinta? Hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä? Valtiontalouden tasapaino 2023? Työllisyysasteen nousu 75 prosenttiin vai eriarvoisuuden vähentäminen?

Väitän, että tärkein on lupaus politiikan uudistamisesta. Jos kansalaisten luottamus politiikkaan ja samalla myös julkisen hallinnon kykyyn palvella kansalaisia ei vahvistu, on myös muita sisällöllisiä lupauksia vaikea täyttää.

Luottamus  on rakoillut niin Suomessa kuin maailmalla jo pidempään. Globalisaation oloissa toimintaympäristö muuttuu niin, että kansallisen päätöksenteon välineet karkaavat käsistä. Puolueiden ja kansalaisten välinen vuoropuhelu on siirtynyt entistä enemmän mielikuva-areenoille. 

Kaksi edellistä hallitusta on loppusuorallaan päätynyt tilanteeseen, jossa luottamus on ollut erityisesti koetuksella. Sipilän hallitus kompuroi sote-uudistuksen ympärillä ja  jo sitä ennen Stubbin hallitus päätyi loppukaudellaan hallituspuolueiden väliseen sekavaan eripuraan.

Riski on sekin, että valistunut itsevaltius alkaa kansalaisista tuntua tavoiteltavammalta kuin kansanvalta.

Mitä hallitus on siis luvannut politiikan uudistamisesta? Hallitusohjelmassa on seuraava seitsenkohtainen luettelo:

  1. Lupaus hallinnon jatkuvasta oppimisesta: ei kuvitella tietävämme etukäteen mikä toimii vaan etsimme tietoa ja kokeilemme, mikä hyödyttää suomalaisia.
  2. Lupaus uudenlaisesta vuorovaikutuksesta: enemmän poikkihallinnollista valmistelua ja päätöksentekoa. Ihmisille mahdollisuuksia osallistua hallinnon toimintaan ja uusia vuorovaikutusmenetelmiä.
  3. Lupaus pitkän aikavälin politiikasta: ei toimita vain yhden eduskuntakauden sihdillä vaan katsotaan yli hallituskausien. Uusia yhteistyökäytäntöjä luodaan eduskunnan ja valtioneuvoston kesken.
  4. Lupaus tietopohjaisesta politiikasta tavoittelee laadukasta lainvalmistelua vaikutusarviointeineen ja yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.
  5. Lupaus syrjimättömyydestä edistää jokaisen ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ihmisarvoa. Eli nollatoleranssi kiusaamiselle ja rasismille.
  6. Lupaus sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Vanhukset ovat huolissaan palveluista, nuoret elämän edellytyksistä maapallolla sekä omista mahdollisuuksistaan epävarmoilla työmarkkinoilla. Lapsiystävällisessä Suomessa on hyvä käydä koulua, tehdä työtä ja perustaa perhe, opiskella ja toteuttaa unelmiaan.  Emme elä myöskään tulevien sukupolvien kustannuksella eli julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023.

Osuvia ja nasevia tavoitteita ovat kaikki tyynni. Tärkeimmät lupaukset ovat myös vaikeampia toteuttaa. Yksittäisiä määrärahojen lisäyksiä tai lakipykälien muutoksia on helpompi laittaa toimeen. Politiikan ja hallinnon uudistaminen vaatii toimintakulttuurista muutosta, jota pitää johtaa pitkäjänteisti ja sinnikkäästi. Riski näiden toteutumisen kannalta onkin, että politiikan päivittäisessä pyörteessä kukaan ei ota lupausten kannattelua omakseen tai vaadi niiden säännöllistä seurantaa osana hallituksen työtä.

Valtioneuvoston kanslian vastuulla on hallitusohjelman seurannan prosessit. He miettivät nyt myös tapoja politiikan uudistamisen lupausten seuraamiseen. Seuranta sopii hyvin myös poliittisten valtiosihteereiden säännöllisten kokousten tehtäväksi.

Sote- uudistus ja työllisyys politiikan uudistumisen mittareina

Jokainen voi tehdä tietysti oman osuutensa. Valtiosihteerinä olen mukana pöydissä, joissa hallitusohjelman seurantaa voi vaatia ja siitä muistuttaa. Lupaan politiikan ja hallinnon uudistamisen pitää mielessä.  

Olen itse mukana kahdessa valmisteluprosessissa eli sote-uudistuksen ja työllisyyden ministeriryhmissä. Molemmat ovat hallituksen uskottavuuden kannalta avainryhmiä. Sote-uudistusta ei ole enää varaa tyriä. Sitä on taidettu tehdä tavalla tai toisella jo noin 15 vuotta. Jos puolestaan työlllisyys ei kasva, ei julkinen talouskaan tasapainotu.

Molemmissa perin tärkeää on sekä uudenlainen vuorovaikutus eri toimijoiden kanssa kuin myös hallinnonalarajojen ylittäminen. Molemmissa voi soveltaa hyvin politiikan uudistumisen periaatteita.  Uudenmaan sote-ratkaisun hakemisessa on jo lähdetty liikkeelle ”kentän” kuuntelemisesta ja vuorovaikutuksesta kuntien kanssa.

Viime hallitus koetti luoda monialaista maakuntaa.  Oppositio sitä moitti, mutta hallinnon sisällä se sai aikaan hyödyllistä liikettä. Yhteistyö valtioneuvoston sisällä ministeriöiden kesken vahvistui huomattavasti. ”Toimiva tiimiläinen ei käperry, osaoptimoi omaa budjettia tai huutele siiloista” kirjoitti Merja Niemi kokemuksistaan kahdeksaa ministeriötä yhdistäneestä aluehallinto- valmistelusta. 

Nyt maakuntavalmistelu rajautuu soteen ja pelastustoimeen. Kapeammasta toimialasta huolimatta, yhdyspinnat pitää saada toimimaan niin maakunnan sote- palveluista kuntien vastuulla olevan sivistystoimen puolelle sekä valtion TE-palveluihin. Onneksi kuntakokeilut asiakaslähtöisistä työllisyyspalveluista aloitetaan ensi vuonna uudelleen. Se mahdollistaa työnhakijoiden tarpeisiin räätälöityjen, monialaisten palveluiden muotoilun.  Maakunnan toimiala ja TE-palveluiden kohtalo pidemmän päälle ratkaistaan parlamentaarisessa komiteassa ensi vuoden aikana. Kokeiluista saadaan osviittaa siihen, mikä käytännössä toimii ja miten esimerkiksi kuntakoko ratkaisuihin vaikuttaa.

Auttaako ilmiöperustaisuus?

Hallitusohjelmaa tehtiin toukokuussa ilmiöperustaisesti eli hallintorajat ylittävästi. Hyvä näin sillä ongelmat, joita ratkotaan eivät rajaudu hallinnonaloittain. Myös hallitusohjelman tarkempi toimintasuunnitelma noudattaa näitä teemoja, kuten oikeudenmukaisuus ja osallisuus, hiilineutraali Suomi, osaaminen, turvallisuus ja niin edelleen.

Mutta ovatko ilmiöt oikeasti hallinnonalat ylittäviä? Riittävätkö ne hallintorajojen ylittämiseen? Ilmiöryhmiksi nimetyt neuvotteluryhmät olivat jo Säätytalolla varsin ministeriökeskeisiä. Tässä suhteessa kunniamaininnan saa osaamisen ryhmä, joka rohkeni linjata tavoitteekseen lasten hyvinvoinnin eikä pelkästään lasten hyviä oppimistuloksia.

Ihmisnäkökulman kannalta tärkeimpiä ministeriöitä ovat Opetus- ja kulttuuri-, sosiaali- ja terveys – sekä työ- ja elinkeinoministeriöt. Niiden välille on tärkeä luoda kumppanuuden rakenteita ja kulttuuria on kyse sitten lasten, nuorten perheiden tai työikäisten asioista. Yhteistyö tai koordinaatio eivät tässä ole riittävää vaan on tärkeä lähteä siitä, että asiakas ja ihminen on sama ja yhteinen ja jokaisen tulee nähdä vaikutuksensa tässä ihmisen hyvinvointiin ja arkeen vaikuttavassa ”ekosysteemissä”.

Yllättävän paljon asioihin vaikuttaa myös ministereiden vaihtuminen. Vaikka yhteistyön ei pitäisi olla henkilöistä kiinni, niin valitettavan paljon se kuitenkin on.  Monessa talossa johtavat virkamiehet ovat vahvoja vaikuttaja ja tottuneet käyttämän valtaa omalla reviirillään.  He kyllä halutessaan puhuvat helposti ympäri uudet avustajat ja ministerit, jos näillä ei ole selkeää omaa näkemystä.

Jotta ilmiöajattelu vahvistuisi myös hallitusohjelman toimeenpanossa, ministeriöiden ylimmän johdon pitää antaa lupa ja velvoite alaisilleen tehdä yhdessä.  Hyviäkin merkkejä on. STM ja TEM ovat osatyökykyisten työllistämisen kumppanuudessa jo pitkällä.  Työllisyyden asioissa TEM ja OKM ovat alkaneet löytämään toisiaan.

Ihmislähtöisyys vai ilmiöperustaisuus?

Ilmiöperustaisuuden pulma on, että rajoja syntyy siitäkin.  Monissa asioissa tarvittaisiin myös ihmislähtöisyyttä.  Elämänkaaren eri vaiheiden politiikkatoimia pitäisi koota yhteen ja katsoa ihmisten hyvinvoinnin eikä hallinnonalojen omien tavoitteiden kannalta. Lapset, nuoret ja perheet, työikäiset ja ikäihmiset olisivat itse asiassa kätevä kolmijako kokoamaan eri ministeriöiden toimia vaikkapa eriarvoistumisen vähentämisen kannalta.

Hallitus on perustanut ministeriryhmiä tukemaan yhteistyötä ja ilmiöperustaisuutta. Nyt kuitenkin lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen uudistukset jakautuvat kahden eri ministeriryhmän ohjaukseen. Kehittämistyössä on vireillä varhaiskasvatuksen laatu- ja tasa-arvotyö, perusopetuksen tasa-arvo-ohjelma, Suomen Islannin malli sekä lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, jossa tuodaan matalan kynnyksen palveluita mm kouluun ja varhaiskasvatukseen sekä lasten mielenterveyden ja vanhemmuuden tueksi.  

Perusopetusta ja varhaiskasvatusta koskevat uudistukset johdetaan osaamisen ministeriryhmästä ja kaksi jälkimmäistä eli LAPE-muutosohjelma sekä Suomen Islannin malli lapsi- ja nuorisopolitiikan ministeriryhmästä. Sama ryhmä vastaa myös lapsistrategian valmistelun johtamisesta.

Lasten ja nuorten hyvinvointi ja eriarvoisuuden vähentäminen on hallinnonalarajat ja myös ilmiörajat ylittävä hallituksen tavoite.  Perusopetuksen oppimistulosten tasa-arvokaan ei etene ilman lasten hyvinvoinnin edistymistä. Hyvinvoiva lapsi oppii ja kasvaa – oli edellisen hallituksen aikana laaditun perusopetuksen tasa-arvoteesien lähtökohta.

Lasten hyvinvoinnin tilannehuone?

Ratkaisuja varmasti löytyy jos tahtoa on. Ministeriryhmät voivat pitää yhteiskokouksia, seurata uudistuksia yhteisillä mittareilla tai perustaa yhteisen tilannehuoneen.  ”Tilannehuone” olisi yhteinen työtila lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävien uudistusten valmistelijoille.  Sinne voitaisiin koota myös lapsistrategian valmistelu.

Kuntatason johtajat tuntuvat ymmärtävän valtioneuvostoa paremmin hallintorajojen ylittämisen tarpeen. He ovat lähempänä lapsia ja nuoria. Kunnan sivistys- ja perusturvajohtajien on sovitettava yhteen ministeriöistä tuleva ohjaus ja uudet rahoitukset. Toivotaan, ettei jokainen lasten hyvinvoinnin ja oppimisen kehityshanke ensi vuoden alussa tee kunnille erillistä valtionavustusten hakua vaan rahoituksia koottaisiin yhteen. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma sai kehuja siitä, että määrärahoja ei siiloutettu ministeriöittäin.

Ihmislähtöinen julkinen hallinto vaatisi sopivien tukien ja palveluiden sovittumista asiakkaan tarpeisiin siitä riippumatta, että mikä hallinnonala niistä vastaa, rahoittaa tai tuottaa. Siinäpä sitä onkin siiloissa silittämistä niin lapsi- ja perhepalveluiden, työikäisten kuin ikäihmistenkin kannalta. #siilotsileiksi

Samasta teemasta toisaalla:

16.9.2019 Hallitus uudistaa politiikkaa kuudella lupauksella. Haastattelu – Uusi Kaiku – valtion työelämän kehittämisen kohtauspaikka -verkkolehdessä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s