Olen alkanut arvostamaan lomalla satunnaisia sattumuksia ja kiinnostaviin asioihin törmäämistä. Törmäilytapoja on monia mutta kaikki yhtä antoisia.

Yksi tapa törmäillä on tutkailla vuoden mittaan lukematta jääneitä aikakausilehtiä.  Usein repäisen niistä kiinnostavia sivuja ja ajattelen, että näihin vielä palaan vaikka muistelmissani. Mutta saapa nähdä.

Ihan paras löytö pöytäni reunalta tänä kesänä on ollut Tieteellisten seurain valtuuskunnan aikakausikirja ”Tieteessä tapahtuu”, jonka kätköistä löytyi mm. Ilkka Niiniluodon ”Kuka hukkasi totuuden?” , jossa hän arvioi tosi kiinnostavasti postmodernien teorioiden sekä ns. totuuden jälkeisen kauden suhdetta.   Eli molemmat ovat haastaneet valistuksen ajan idean, jossa ”tutkittu tieto valaisee pimeää maailmaa ja ihmismieltä poistamalla huuhaata ja taikauskoa”.  Jaa-a. Somessa olisi valistuksella töitä.

Totuusteoreetikko Niiniluoto kirjoittaa tiivistettynä seuraavasti (2/2019 s. 15)  :

Postmodernismi haastoi valistuksen ihannetta pyrkimällä hajottamaan erotteluja toden ja epätoden, tutkitun tiedon ja mielipiteet, faktan ja fiktion, tosiasioiden ja arvostuksien välillä.  Vaikutukset levisivät filosofiasta kulttuuri- ja yhteiskuntatieteisiin. Tämä totuuden rapautuminen on osaltaan luonut perustaa nykyiselle tilanteelle, jossa populistisen politiikan nousun ja sosiaalisen median lieveilmiöiden myötä luisutaan välinpitämättömyyteen totuudenmukaisuudesta.

Miten tästä sitten eteenpäin?  Palautuuko totuus arvoonsa? Tiede, yliopistot ja vastuullinen journalismi ovat Niiniluodon mielestä avainasemassa sekä kansalaisten monipuolinen yleissivistys.  Töitä riittää.

Toinen hyvä tapa törmäillä uuteen on Ylen ykkönen –radiokanavan kuunteleminen.

Tänään istahdin mökin sohvalle kuuntelemaan Jari Sinkkosen Huumori ja ilo musiikissa – esitelmää.   Sen alkupuolella oli huikean hieno sanoitus musiikin ja etenkin klassisen musiikin tavasta ilmentää ihmisen peruskatsomuksia ja tunnetiloja.

Suurina ajattelun kaarina Sinkkonen lainasi Herman Hessen ”Lasihelmipeliä” josta hän tuli Sibeliuksen elämänasenteeseen ”Kaikesta huolimatta” tai ”Sittenkin”, joka Sinkkosen mielestä on klassisen musiikin ydin.  Klassinen musiikki yhdistää antiikin perintöä ja kristinuskoa. Musiikissa on läsnä sekä kadotus että ylösnousemus, rappio ja nousu,  suru ja ilo, uhkat ja toivo, mutta parempi jää aina päällimmäiseksi. Ihmisen osa on kaikesta huolimatta kulkea eteenpäin.  Aina on toivoa.

Kolmas hyvä tapa törmäillä uuteen on Viitasaarella Musiikin Aika, nykymusiikkitapahtuma, jossa olen käynyt jo noin 15 vuoden ajan. Ihan täällä tavallisella maaseutupaikkakunnalla voi yhden kesäviikon aikana kokea ja kuvitella olevansa vaikka Berliinin tai Lontoon musiikkielämässä.  Kattaukseen kuuluivat tänä kesänä etenkin Kaija Saariahon lukuisat sävellykset.  Mukana oli myös 40 vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa esitetty Study for Life T.S Eliotin The Hollow Men runoon, joka on innoittanut mm. Apocalypse Now elokuvaa.

Perin harvoin edes Suomessa kuultavia ovat Saariahon musiikkiin paljon vaikuttaneen Karl Heinz Stockhausenin sävellykset. Googlasin että yksi hänen Tierkreis- eli Horoskooppi-sävellyksensä melodia kaikaa Kölnin kaupungintalon tornista keskipäivän aikaan.

Mikä minua uudessa musiikissa oikein viehättää? Varmaan se on jatkuva yllätyksellisyys.  Koskaan ei voi tietää, mihin nyt mennään ja mitä seuraa melodiassa.  Bachin ja Händelin, Mozartin ja kumppaneiden sävellykset ovat hyvin järjestettyjä, sointuvia, soljuvia ja tavallaan ennakoitavissa. Niissä on osat ja muoto. Ne kuvastavat sitä ”kaikesta huolimatta” – asennetta.  Sävellysten tekemisen aikanaan maailma oli järjestyksessä ja ihmisen paikka selvillä.

Nykymusiikissa on jotain tämän ajan epävarmuutta ja sekavuutta mukana.  Tai sitten järjestys on niin erilainen ja eri pelisäännöillä toimiva, että siitä on vaikea saada otetta. Aina on opittava uusi logiikka. Jokainen säveltäjä haluaa kehittää jotain todella poikkeuksellista ja ennenkuulumatonta.  Muotoa ja osia on vaikea löytää. Saati sitten melodiaa.

Tämän kesän Musiikin ajassa oli mukana myös rauhaa ja valoa sekä kauneutta. Ripaus tuota ”sittenkin”-otetta. Kaija Saariaho puhui musiikista hänen meditaationaan eli mietiskelynään, sisäiseen maailmaan katsomisena, mielenrauhana. Pidin konserteista, joissa oli mukana sekä vanhaa että uutta musiikkia. Näiden rinnastaminen ja polveilu oli kuulijaa armahtavaa. Tavallaan vanhan musiikin kappaleissa kuulija saa levätä. Uuden musiikin kuuntelu on paljon enemmän keskittymistä vaativaa.

Lomani neljäs törmäilymuoto on veneily. Siinä ei tarvitse suuremmin suunnitella eikä veneeseen voi ottaa kovin laajoja omaisuuksia. Kunhan lähdetään satamasta ja sitten päädytään jonnekin toiseen satamaan ja katsellaan mitä siellä näkyy.  Kerrankin Suonenjoen Iisvedeltä löytyi muinaisen maailman suurimman lankarullatehtaan entinen tehdasalue.  Tämän kesän löydöt ovat vielä edessä.

Maria Kaisa Aula

Ryhdyin tänä keväänä Viitasaaren Kesäakatemia ry:n eli Musiikin aika – Time of Music –tapahtumaa järjestävän yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi.