Miten ihmisarvo toteutuu Viitasaarella? Kohdellaanko kaikkia ihmisiä yhtäläisesti ja arvostavasti? Onko julkisten palveluiden ja etuuksien turvaverkko riittävä? Kuuluuko heikossa asemassa olevien ääni?
Näitä kysymyksiä aloin miettimään, kun luin Diakonissalaitoksen äskettäin julkistaman Ihmisarvobarometrin. Se kertoi ihmisarvovajeesta: kaikkia ei kohdella Suomessa yhtäläisesti ja arvostavasti, turvaverkossa on aukkoja eikä heikossa asemassa olevien ääni riittävästi kuulu.
Diakoniatyössä kertyy tietoa ja kokemuksia ihmisarvon toteutumisesta
Tiedän, että Viitasaaren seurakunnan diakoniatoimisto on paikka, jossa on valtavasti tietoa ihmisarvon toteutumisesta. Sitä kertyy viikoittain heikommassa asemassa olevien ihmisten kohtaamisista.
Kyse on yksinäisistä vanhuksista, nuorista, lapsiperheistä, maahanmuuttajista, pienituloisista, vammaisista, mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa painiskelevista, erityistä tukea tarvitsevista, työttömistä, työn kuormittamista, pitkäaikaissairaista, yhteyksiä etsivistä ja reunamilla kulkevista.
Yhdessä laajan vapaaehtoisten joukon kanssa Viitasaaren diakoniatyö auttaa ja kannattelee, vahvistaa toivoa sekä etsii väyliä eteenpäin. Se on uskoa, joka toimii rakkauden kautta.
Yhteisvastuun asenne on osa hyvää Suomea
Diakonia on yhteisvastuun ja lähimmäisen auttamisen asenne, jonka luterilainen kirkko on kutonut osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Enemmistö suomalaisista haluaa, että heikoimpia autetaan ja jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan.
Arkkipiispa Tapio Luoma korosti omassa kannanotossaan julkisen vallan vastuuta ihmisarvovajeesta. Viitasaaren seurakunta ei pysty omilla voimavaroilla korvaamaan valtion järjestörahoituksen leikkauksia tai hyvinvointialueen palveluiden puutteita.
Seurakunta voi viedä viestiä eteenpäin
Diakonia tarkoittaa palvelemisen ohella myös viestinviejänä toimimista. Hyvän ja arvokkaan vanhuuden puolesta olemme viestiä vieneet eteenpäin keväisillä rollaattorimarsseilla
Voisimmeko Viitasaarella ja naapuriseurakunnissakin ottaa entistä vahvemman viestinviejän roolin niin vapaaehtoisina kuin ammattilaisinakin? Monia asioita voidaan korjata myös paikallisesti. Julkinen keskustelu ihmisarvovajeesta on tarpeen.
Olisi tärkeä saada diakoniatyöhön kertyvä tieto heikommassa asemassa olevien ihmisten tilanteesta kulkemaan kunnan ja hyvinvointialueen virkakunnalle ja päättäjille ja myös julkisuuteen. Ottaisimmeko viestinviejän roolin mukaan seurakunnan toiminnan linjauksiin? Se jatkaisi jumalanpalvelusta kirkon ovien ulkopuolella.
Maria Kaisa Aula
Kirjoitus on julkaistu Viitasaaren Seutu -lehdessä 8.10.2026 sekä Viitasaaren seurakunnsn Ristipistoja – palstalla verkossa.
Kirjoittaja on kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja seurakuntavaaliehdokas
—