Ultra Bra – lauluyhtye julkaisi vuonna 1999 eli 26 vuotta sitten kappaleen nimeltään ”Ilmiöitä”. Kappale on nuoren ihmisen kaukokaipuuta viestivällä LP-levyllä nimeltään ”Kalifornia”.
Maailma tuntuu olevan jossain muualla. Kertosäkeessä runoilija päivittelee kotipaikkakunnan meininkiä laulaen:
”Jossain kaupungissa on maailma näytteillä
Mitä täällä on
Aina samoja pieniä ilmiöitä
Eikä vieläkään tuulivoimaa, tuulivoimaa, tuulivoimaa”
Synnyinseudulleni Tervolaan, Kemijokivarteen, eteläiseen Lappiin tuulivoima tuli jo yli 10 vuotta sitten. Lapsuuteni hiihto- ja marjaretkien Varevaaraan, sähkönsiirtolinjan viereen, rakennettiin 10 myllyä, jotka näkyvät suoraan taloni keittiön ikkunasta.
Hanke eteni aikoinaan nopeasti, koska kukaan ei valittanut siitä. Kenties tuulivoima oli vielä niin uutta? Omakin suhtautumiseni oli neutraali. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Monet sukulaiset saivat vuokratuloja.
Alku oli shokki mutta totuin pian myllyihin
Siinäpä sitten eräänä kevätaamuna 2013 katsoin keittiön ikkunasta miten 140 metriä korkeat myllyt erottuivat heleän sinisestä pakkastaivaasta kuin antiikin Kreikan marmoripatsaat. Varevaarassa saattoi kyllä edelleen hiihdellä ja marjastaa mutta äänimaisema oli kuin lentokentällä.
Aluksi myllyt tuntuivat julman näköisiltä. Lapsuuden maisemien menetys tuntui haikealta. Mutta aikaa myöten totuin. Ylllättävän usein on utuista säätä, jolloin myllyt jäävät pilvien katveeseen.
Omalle talolleni myllyjen ääniä ei juuri kuulunut koska välissä oli vilkasliikenteinen nelostie ja rautatiekin. Matkaa ei tosin ollut kuin reilut pari kilometriä. Talvella valot välkkyivät mutta niitä sitten aikaa myötä vähennettiin huomattavasti.
Viime kesänä huomasin katselevani myllyjä ymmärtäväisesti. Löysin niistä omanlaistaan kauneutta. Ne olivat tulleet osaksi maisemaa. Ajattelin että tämä on minun panokseni ilmastonmuutoksen hidastamiseen.
Taloni toisella puolella ovat tuulivoimalat ja toisella puolella valjastettu Kemijoki. Kemijokivarressa on totuttu siihen, että yleinen etu voi ohittaa yksityisen edun. Muistan kun 1970-luvun alussa asukkaat joutuivat lähikylästä Paakkolasta jättämään talonsa kuin Taivalkosken voimalaitos rakennettiin. Koko kylä siirtyi sisämaahan päin. Sähköä tarvittiin teollistuvan Suomen tarpeisiin.
Kaupungin on pidettävä ohjat käsissään kaavoituksessa
Tuulivoimalla tuotetaan jo 25 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Toiselle tuulimylly on merkki elinvoimasta, puhtaasta energiasta ja luonnon pelastamisesta ilmastonmuutokselta. Toiselle tuulimylly on merkki pienen ihmisen jyräämisestä, talouden ylivallasta tai metsäluonnon pilaamisesta.
Viitasaarella uusiutuvan energian tuotannon vaatimat maankäytön muutokset ovat tuoreita ilmiöitä. Minulle tuulimyllyt eivät ole lähtökohtaisesti hyviä taikka pahoja. On välttämätöntä, että kaupunki pitää vaikutusarvioinneissa ja kaavoituksessa langat käsissään. Maanomistajien kannattaa neuvotella asioista yhdessä.
Sähköntuotantoa ei tarvita lisää, jos pystymme vähentämään Suomessa sähkön kulutusta. Pakko on myöntää, että minusta ei sähkönkulutuksen vähentämisen vaatimaan elämäntavan muutokseen ole.
Maria Kaisa Aula
Kirjoitus on julkaistu Viitasaaren Seutu lehdessä 4.12.2025