Nuorten poliittinen kartta ei ole sama kuin oman sukupolveni. Omien lasteni mielestä Keskusta ei ole heille tärkeissä asioissa riittävän keskellä – vaan reunalla tai menee sammutetuin lyhdyin.

Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa pyysi minua kolumnistiksi kirjoittamaan puolueen mahdollisuuksista. Tietysti suostuin.

Toiminhan nuoruudessani jopa Keskustan varapuheenjohtajana – se oli Esko Ahon aikaan 1994-2000. Kansaedustajatehtävät Lapissa päätin vuonna 2003. Aloitin ne 28 – vuotiaana v 1991.

Palasin vaalikentille vasta lapset kasvatettuani eli vuonna 2O21 kuntavaaleissa ja 2022 aluevaaleissa olin ehdokkaana. Sukupolviyhteydet ovat vahvat. Omat ja puolisoni vanhemmat olivat erittäin aktiivisia Keskusta-vaikuttajia jo 50-luvun Maaseudun nuorten liitosta alkaen.

Pohdin ensimmäisessä Suomenmaan kolumnissa Keskustan tulevaisuutta omien lasteni kautta, pilke silmäkulmassa.

Keskustalaisuudenhan sanottiin aikaisemmin siirtyvän eteenpäin jo äidinmaidossa. Miksei se enää toimi?

Lapseni eivät tunnista valtakunnallista Keskustaa äitinsä puolueeksi

Onko kahden lapsemme poliittinen kotikasvatus siis epäonnistunut? 😉 Molemmat nuoret opiskelevat yliopistossa ja ovat yhteiskunnallisesti hyvin valveutuneita. Vanhempien suositukset Keskustan äänestämisestä eduskuntavaaleissa eivät oikein ota tulta. 

Näin on vaikka meillä kotona ei ole ihmeempiä erimielisyyksiä politiikan suunnasta. Äidinmaidossa ovat heille siirtyneet 1970-luvun vihreän aallon nuorkeskustalaisuuden mausteet. 

Mikä neuvoksi? Jospa olemme puolisoni kanssa väärässä puolueessa. Elänkö nuoruuden haavekuvien varassa?  Onko jälkikasvumme mielikuva Keskustasta vino? Onko jotain muuta selitystä? Mistä apu Keskustan nuorisokannatukseen?

Järjestöväestä katsojan rooliin

Minun ja lasteni puoluekokemus on hyvin erilainen. Pysyn kepulaisena, vaikka puolue välillä kääntäisikin kurssiaan epätyydyttävään suuntaan. Koetan vaikuttaa siihen mm. puoluekokouksessa. Olen ”järjestöväkeä”.

Blogin kansikuvassa olen Keskustan Turun puoluekokouksessa v 1981 eli 19- vuotiaana.

Parikymppiset lapseni eivät tunnista ajatusta pitkäjänteisestä puolueen sisällä vaikuttamisesta. Puolueet ovat sama asia kuin ehdokkaat ja televisiossa puhuvat puoluejohtajat.  Lapsemme ovat katsomossa. Julkisuudesta syntyvä mielikuva ja vaalikoneet ratkaisevat.  

Paikallisuus on Keskustan vahvuus maaseudulla -miksei suurissa kaupungeissa?

Kunta- ja aluevaaleissa Keskusta on saanut eduskuntavaaleja paremman kannatuksen. Paikallisvaaleissa  Keskustan ehdokkaina on yhteisöissä näkyviä, kotiseutuaan rakentavia ja vastakkainasettelua vieroksuvia ihmisiä. Toki lapseni ovat vanhempiaan kuntavaaleissa tukeneet  – Keskustasta huolimatta. 

Paikallisuus on Keskustan suurimpia vahvuuksia. Paikallisuuden pitää olla avointa, mukaan kutsuvaa ja erilaisuutta hyväksyvää, yhteensovittavaa – ei nurkkakuntaista tai ”hyvä veli- ja sisko”- verkostoihin perustuvaa. Viitasaarella olemme nuorten ehdottamat Pride -liputuksetkin hyväksyneet. Myös isommissa kaupungeissa Keskustan kestävä nousu voisi syntyä asuinyhteisöjen ja järjestöverkostojen kautta.

Pääseekö Keskusta takaisin keskelle?

Suurin pulma eduskuntavaaleissa on se, että lapsemme eivät pidä Keskustaa keskustalaisena, jos ajatellaan tämän ajan polttavia teemoja.

Keskusta on luisunut monessa asiassa joko reunaan tai kantaa ottamattomaksi. Nuorten avainasiat ovat suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja luontokatoon sekä seksuaalivähemmistöihin. Ihmisten yhdenvertaisuuden asiassa Keskusta on jäänyt pelokkaaseen välitilaan. Luontoasioissa profiloidumme liiaksi luonnonvarojen hyödyntäjinä ja liian vähän vaalijoina.

Olli Rehnin presidenttikampanjassa nähtiin, millaisiin kannatuslukemiin voidaan päästä avaralla linjalla yhdenvertaisuuden asioissa.  Oman sukupolveni ihmisoikeusasia oli rotusorron vastustaminen. Tämän sukupolven ihmisoikeuskysymys ovat seksuaalivähemmistöt, ei siitä mihinkään pääse.  Olisiko vaan rohkeasti mentävä tulta päin kuten EU – jäsenyydessä aikoinaan?

Työelämäasioissa Keskusta on ajautunut yrittäjä-työnantajien ääneksi. Yritteliäisyys ja vastuunotto on toki hyvin keskustalaista ja sopii työpaikoille. Mutta Keskusta ei voi puolueena olla minkään etujärjestön ohjauksessa. Yhtä tiiviitä suhteita pitää olla työntekijöihin ja työnantajiin.  Paikallisesti pitää arvostaa sekä yrittäjä- että palkansaajalähtöistä verkostoitumista.  

Puoluejohto ja eduskuntaryhmä avainasemassa

Puolisoni kanssa jatkamme vaikuttamista Keskustaan sisältä päin. Kunta- ja aluevaaleissa ennakoimme hyvää tulosta. Jälkipolvemme suhteen tarvitsemme eduskuntavaaleissa apua puolueen johdolta ja eduskuntaryhmältä. Sieltä ne isot viestit lähtee,

Olkaa rohkeasti yhdenvertaisuuden puolella ja tunnistakaa se, miten luonto kärsii ylikulutuksesta ja ihmisen ahneudesta!