Viitasaarella ja Pihtiputaalla hoitajien palkat ja Jyväskylässä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden palkat ovat nousseet reippaasti hyvinvointialueen myötä tänä vuonna.  Hyvinvointialueella samasta tai saman vaativuuden työstä pitää maksaa samaa palkkaa. 

Pohjoisen Keski-Suomen hoitajat ja Jyväskylän lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden palkat olivat alemmat kuin vastaavien työntekijöiden muualla maakunnassa. Nyt ”kuoppia” on tasoitettu. Palkkoja on harmonisoitu eli yhteensovitettu.  Muitakin esimerkkejä maakunnasta toki löytyy.

Keski-Suomen hyvinvointialueen aluehallitus hyväksyi viime tiistaina tehtäväkohtaisten palkkojen harmonisaation suunnitelman, joka vahvisti että olemme hyvässä vauhdissa palkkojen yhteensovittamisessa.

Lääkärit ovat jo maalissa, kun palkkajärjestelmäkin on uudistettu. Hallinnon henkilöstön osalta yhteensovitus odottaa vielä uutta palkkajärjestelmää. Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden osalta jää ensimmäisen vaiheen muutostarpeita vielä ensi vuodellekin. Palkkajärjestelmän uudistus (ns TVA eli työnvaativuuden mukaiset kansalliset raamit) on vielä vaiheessa.

Hyvinvointialueen henkilöstöhallinto ja paikalliset ammattiliittojen luottamushenkilöt ovat tehneet todella pitkiä päiviä sopimuksia hioessaan. Palkkausjärjestelmien uudistuminen tuo vielä ensi vuonna lisää työtä neuvottelijoille. Paikallinen sopiminen on hyvinvointialueilla merkittävässä roolissa.

Tänä ja ensi vuonna Keski-Suomessa palkkojen harmonisaatioon käytetään noin 17 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan hyvinvointialue maksaa palkkoja 600 miljoonan euron luokkaa. Siihen nähden tuo erä on maltillinen. Palkkaharmonisaatiosta ei ole ainakaan vielä kehittynyt sellaista ”mörköä”, jota siitä vielä 2022 pelättiin. Palkkojen yhteensovituksen 1. vaiheen ennakoidaan onnistuvan Keski-Suomessa vuoden 2022 lopulla hyväksytyn sote- palkkasopimuksen sisällä.

Valtion rahoitus ei ole vastannut palkkamenojen kasvua

Hyvinvointialueen budjetista menee henkilöstökuluihin Keski-Suomessa lähes puolet menoista. Sote-sopimus on nostanut palkkamenoja noin 5-6 prosenttia vuodessa. Siinä on jo paljon selitystä siihen, miksi menot ovat nousseet nopeammin kuin tulot.

Valtion rahoitus ei ole seurannut palkkamenojen kasvua. Hyvinvointialueindeksi ottaa huomioon vain yleisen palkkatason nousun. Hyvinvointialueella ei ole ollut mahdollista leikata muista menoista palkkamenojen nousua vastaavasti. Henkilöstöstä on pulaa.

Hajanaisesta kuntapohjasta syntyneiden hyvinvointialueiden tarpeisiin vuoden 2022 sote-sopimus on kuitenkin ollut rakenteeltaan nerokas. Siitä kiitos Kunta- ja hyvinvointialuetyönantaja KT:n johtaja Markku Jaloselle, joka on pian jäämässä eläkkeelle.

Jalosta on Elinkeinoelämän keskusliiton suunnasta moitittu sote-sopimuksesta.  Sehän oli toki palkankorotusten kokonaismäärän osalta ”perälautoineen” yksityisiä vienti (teknologia, metsäteollisuus ym) – aloja korkeampi ja sikäli kallis.

Tämä sopimus sai Orpon hallituksen ajamaan vientivetoisen palkkamallin lainsäädäntöä, mistä nyt eduskunnassa kiistellään. Eli hallitus haluaa lailla kieltää sen, etteivät julkiset alat voisi jatkossa tehdä vientialoja korkeampia palkkasopimuksia.

Mutta onko tämän vaatimuksen pohjaksi riittävästi ymmärretty vuoden 2022 sopimusta, sen rakennetta ja poikkeuksellista tilannetta? Nyt jälkeenpain katsottuna oli erinomainen ratkaisu yhdistää sopimukseen yleiset palkankorotukset (kaikille) sekä paikallisesti sovittavat erät, joilla yhteensovitusta on tehty. Ilman näitä palkkaharmonisaatio hyvinvointialueilla olisi ollut varmasti hitaampaa, riitaisampaa ja sekalaisempaa ja kenties myös kalliimpaa.

Paikalliset erät tarkoittava sitä että esim. 2 prosentin palkankorotus ei mene kaikille työntekijöille tasaisesti. Siitä osa jaetaan kaikille ja osa paikallisesti kohdentaen niin että palkkakuoppia saadaan korjattua. Hyvinvointialueilla siis on parin vuoden aikana tehty historiallisen mittavaa paikallista sopimista.

Isot reformit ovat vaikeita poukkoilevan hallituspolitiikan ajassa

Valtion johdonmukaisuuden perään kuitenkin kyselen. Valtio ei ollut enää sote-sopimuksen hengessä mukana kun hallitus vaihtui, vaikka esim valtiovarainministeriön v 2022 syksyn virkajohto oli mukana sovittelulautakunnassa. Hyvinvointialueet eivät siellä olleet edustettuna koska ne perustettiin vasta 1.1.2023.

Orpon hallitus alkoi kiristää hyvinvointialueiden taloutta entisestään vaikka tiedossa oli jo palkankorotusten kustantamisen paine. Ei ole kerta kaikkiaan mitenkään järkevää irtisanoa hoito – ja hoivatyötä tekevää henkilöstöä, josta on pula. Muita mahdollisuuksia menojen nopeaan karsintaan on hyvinvointialueilla todella vähän. Johtoporrasta ja tukipalveluiden henkilökuntaa nyt monilla alueella karsitaan kovalla kädellä – niin myös Keski-Suomessa.

Entisiä konsensuspolitiikan aikoja tulee ikävä. Mittavien reformien tekeminen ja niiden kanssa elämäinen ei ole helppoa ajassa, jossa poliittinen toimintaympäristö vaaleissa voi muuttua jyrkästi.

Jatkuvuus, johdonmukaisuus,, sovinollisuus ja pidempi poliittinen muisti olisi Suomelle parempi. Ympyrää ei pysty neliömään eikä faktoja muuttamaan muuksi pelkästään vaalituloksen perusteella.

Sopimus ei toki ollut yhtä nappiin alueilla, joissa oli jo pohjalla kuntayhtymä ja joissa harmonisaatio oli jo pitkälle tehty. Siellä sopimuksesta on seurannut palkkojen nousua aiemman yhteensovituksen päälle. Palkkaerot ovat nyt kuntayhtymäpohjaisten ja hajanaisesta tilanteesta lähteneiden hyvinvointialueiden rajoilla, kuten Keski-Suomen ja Etelä-Savon välilla. Mutta sen kanssa pärjäillään.

Maan hallitus sai syksyn 2022 sote-sopimuksesta pontimen ns. vientivetoisen palkkamallin edistämiseen ja lailla säätämiseen. Tavoite on, etteivät palkat saisi julkisilla aloilla nousta vientialoja nopeammin. Sote – sopimuksessahan oli hankala ns. perälauta, joka vielä maaliskuussa 2023 toi lisää korotusta sote- alalle ja myös vuoden 2023 budjeteissa ennakoimattomia lisämenoja hyvinvointialueille.

Palkkamallin lailla säätämisestä on saatu aikaan puoluepoliittinen ja työmarkkinapoliittinen riita. Riskinä on että rajoitteiden vieminen lainsäädäntöön tulee riskeeraamaan työrauhaa nimenomaan hyvinvointialueilla. Juuri sote-alan liitot ovat laista eniten käärmeissään. Keväällä se nähdään koska sote – sopimus päättyy ensi huhtikuussa ja uutta neuvotellaan aluevaalien aikaan,

Vientivetoista palkkamallia on maan hallitus ajanut kuin käärmettä pyssyyn sote – sopimuksesta säikähtäneenä.

Mutta onko tässä säikähdyksessä jäänyt maan hallitukselta ja EK:lta huomaamatta, että vuoden 2022 sote-sopimus oli kytköksissä historialliseen ja poikkeukselliseen hyvinvointialueuudistukseen.

Palkkaharmonisaatioon varautuminen siinä oli erittäin viisasta. Ainakin Keski-Suomessa sote-sopimus on ajanut hyvin asiansa. Kyllä siinä enemmän hyviä puolia on kuin huonoja.

Huonot puolet seurasivat siitä, että valtio ei ole ollut toimijana johdonmukainen. Mitään lisäkiristyksiä hyvinvointialueiden talouteen ei olisi tarvittu. Palkkasopimuksen kustantamisesssa olisi ollut riittämiin tekemistä.

Toivotaan ettei valtio vientivetoisen mallin ratkaisuillaan järjestä hyvinvointialueille vielä työrauhaongelmiakin ensi keväälle.

Maria Kaisa Aula

Kirjoittaja on Kunta- ja hyvinvointialuetyönantaja KT:n hallituksen jäsen.