”Me tulemme kuulemaan miten maa puhuu.” Näin tiivisti saamelainen, ”jäkäläteologiksi” itseään kutsuva pappi Erva Niittyvuopio viestinsä Kirkon juhlilla helluntain aattona.
Kohtasin hänet, kun seurakuntamme teki retken monipuolisille hengellisen elämän festivaaleille Tampereelle.
Niittyvuopio oli mukana keskustelussa, jonka aiheena oli ihmisen ja luonnon suhde sekä edistykseksi alunperin ajateltujen muutosten huonot puolet.
Pohjavire oli kuitenkin toiveikas. Ihminen on havahtunut siihen ettei olekaan kaikkivoipainen. Maata on syytä kuunnella. Luonnosta voi kuulla Luojan puhetta.
Keväällä se on erityisen helppoa.
Kirjasin muistiin minulle tärkeitä ajatuksia
-Miten ruokitaan nuorten kykyä kuvitella luonnon ja ihmisen kannalta toisenlaisia tulevaisuuksia?
-Taiteen kautta toisenlaiset tulevaisuudet voivat tulla parhaiten esiin.
– Kumpaa kristittynä painotat: järkeä ja opillisuutta vai tunnetta ja kokemuksellisuutta?
– Onko pyhä Sinulle kohde vai suhde?
Tampereen reissun jälkeen katsoin kotonamme olevia anoppini käsitöitä uudella silmällä. Käsitöihin kutoutuu menneiden sukupolvien viisaus, sanoi Erva Niittyvuopio ja muisteli mummonsa säästäväistä ja kohtuullista elämänmuotoa.
Maria Kaisa Aula
Kirjoittaja on Viitasaaren ev.lut seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Viitasaaren Seutu-lehdessä Ristipistoja – palstalla.
