Iso osa valtion budjettia on hyvinvointialueille tuleva rahoitus. Nyt ei ole aika valtion leikata hyvinvointialueilta tai muuttaa rahoitusjärjestelmää vaan antaa työrauhaa ja vakautta. Se mahdollistaa hyvinvointi- ja terveyseroja kaventavat lähipalvelut sekä kustannusvaikuttavat uudistukset.

Mikäli hyvinvointialueet pystyisivät uudistamaan toimintaansa niin, että ne saisivat ”säästettyä” miljardin valtion rahoituksesta, olisi parasta jättää se hyvinvointialueille puskuriksi pahoja päiviä varten eikä siirtää sitä valtion budjetin katteeksi. Nykyinen rahoitusjärjestelmä on sikäli hankala, että hyvinvointialueilla eletään käytännössä kädestä suuhun. Puskureita ei ole. Epävarmuutta on kuitenkin myös edessä päin.

Hyvinvointialueet lähtevät miinuksen puolelta taloudessa

Kokoomus on ennen vaaleja ehdottanut, että hyvinvointialueiden ennakoidusta rahoituksesta karsittaisiin miljardi ensi vaalikaudella. Tämä on huonosti harkittu ehdotus. Samoin kuin olisi hyvinvointialueiden rahoituksen indeksitarkastuksesta tinkiminen. Perustelen tässä miksi olen tätä mieltä.

Hyvinvointialueet ovat nyt jo takamatkalla eli melkeinpä miljardin verran olisi otettava kiinni tällä vaalikaudella että pysyttäisiin nykyisen rahoitusjärjestelmän raameissa.

Palkkojen ja muiden kustannusten nousu on yllättänyt ja rahoitusmalli reagoi tähän vasta viiveellä. Jo nyt on vaikeuksia vastata nykyisiin ja tänä vuonna kiristyneisiin velvoitteisiin valtion rahoituksella.

Hyvinvointialueilla ei ole minkäänlaisia rahoituksellisia puskureita eikä myöskään kuntien tapaan verotusoikeutta valtion tempoiluihin vastaamisen apuna. Valtion rahoituksen tulisi perustuslain mukaan riittää ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen. Vaalikeskustelussa ei ole tullut esille suunnitelmia hyvinvointialueiden tehtävien karsimiseksi.

Talouden voisi saada nopsasti tasapainoon lähinnä vähentämällä henkilöstöä ja karsimalla toimipisteitä. Nopeat menojen karsinnatt voivat kuitenkin osoittautua osaoptimoinniksi, jossa lasku tulee muutaman vuoden päästä. Jos ihmiset eivät pääse peruspalveluihin, erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat. Lähipalveluiden karsinta uhkaisi laventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, joita uudistuksella piti kaventaa.

.

Palkankorotukset vievät lähivuosina hyvinvointialuetalouden koko maassa pakkaselle. Se ilmenee valtiovarainministeriön valmistelemasta julkisen talouden suunnitelmasta (2024-2027) joka julkaistiin äskettäin. Taulukko 13 on kopioitu sieltä.

Tiedolla johtaminen on uudistumista

Mahdollisuuksia tehdä paremmin on todella paljon verrattuna aiempaan hajautuneeseen kuntapohjaiseen malliin. Ensimmäistä kertaa voidaan panostaa tutkimukseen ja kehitystyöhön maakunnallisesti ja yhdessä korkeakoulujen kanssa. Nykyisistä rahoista on mahdollista saadaa enemmän hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Pystymme seuraamaan ja arvioimaan vaikuttavuutta eli sitä, miten nuorten mielenterveys, työikäisten työkyky tai ikäihmisten toimintakyky edistyy.

Ensimmäistä kertaa on mahdollista tuottaa tietoa kootusti maakunnan ihmisten tarpeista ja alueellisista eroista. Ihmisten osallistaminen, asiakasraadit ja palautekanavat ovat työn alla. Palveluita voidaan muotoilla asiakkaiden kanssa yhdessä. Tämä on juuri vireillä ikäihmisten päiväkeskustoiminnan kehittämisessä. Yhteistyöhön otetaan myös järjestöt ja seurakunnat.

Palveluiden laatua tulee kohentamaan myös ajantasaisen omavalvontajärjestelmän luominen. Vaikkapa lastensuojelun laadussa on ollut suuria eroja eri puolilla Keski-Suomea. Jatkossa niin asiakkaiden kuin henkilöstönkin omat huomiot pystytään ottamaan mukaan kehittämiseen.

Suurin este hyville palveluille on henkilöstön saatavuus. Niin kotikunnassani Viitasaarella kuin monessa muussa Keski-Suomen kunnassa tämä on tuttua. Hyvinvointialueella kehitetään parempaa johtamista, esimiestyötä ja työnteon joustavuutta niin että oltaisiin vetovoimaisempia työpaikkana.

Vastuuta on myös kunnilla: kulttuuri, koulutus, kaupalliset ja muut palvelut sekä ”pöhinä” sekä etenkin monipuolinen asuntotarjonta vaikuttavat olennaisesti paikkakunnan vetovoimaisuuteen.

Työrauhaa ja vakautta – sekä rahoitukseen puskureita

Uudistamiseen hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhaa ja vakautta valtion puolelta. Esimerkiksi Keski-Suomessa vuodenvaihteessa yhdistyi 26 eri palveluiden järjestäjää. Työtä on vielä paljon siinä, että kokonaisuus saadaan toimimaan. Uudet organisaatiot ja työtiimit hakevat vielä muotoaan. Monenlaista siirtymävaiheen kitkaa on.

Vasta ensi vuoden budjettia pääsemme sanan varsinaisessa merkityksessä omin osaamisin ja linjauksin tekemään.

Sote-kustannukset kasvavat tänä vuonna ennakoitua nopeammin muun muassa alan tarpeellisten palkankorotuksen vuoksi. Lisäksi kustannuksia korottaa vanhusten ympärivuorokautisen palvelun ostopalveluiden hintojen korotukset, jotka ovat Keski-Suomessakin noin 25 prosenttia.

Jokaisella hyvinvointialueella on työn alla omat uudistus- ja tuottavuusohjelmat. Niin myös Keski-Suomessa. Kenelläkään ei ole harhakäsitystä siitä, että veronmaksajilla olisi ylenmäärin rahaa. Talouden tasapainottaminen on kaikilla tavoitteena, mutta se pitää tehdä harkiten ja niin että ihmisten perusoikeuksia ei loukata.

Eri hyvinvointialueet lähtevät eri tilanteista. Osalla on taustalla jo pidempään toiminut sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, jossa on prosesseja viilattu kuntoon. Osa taas lähtee suuressa ”fuusiossa” nollapisteestä, jolloin työtä on paljon mutta samalla myös tuottavuuden lisäämisen mahdollisuuksia voi olla enemmän.

Mikäli hyvinvointialueet pystyisivät uudistamaan toimintaansa niin, että ne saisivat ”säästettyä” miljardin valtion rahoituksesta, olisi parasta jättää se hyvinvointialueille puskuriksi pahoja päiviä varten eikä siirtää sitä valtion budjetin katteeksi. Nykyinen rahoitusjärjestelmä on sikäli hankala, että hyvinvointialueilla eletään käytännössä kädestä suuhun. Puskureita ei ole. Epävarmuutta on kuitenkin myös edessä päin.

Vaikuttavuus mitataan ihmisten arjessa

Keski-Suomen hyvinvointialueen tehtävä on strategiamme mukaan edistää ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta laajassa yhteistyössä ja vaikuttavasti.

Valtiovarainministeriökin on viisaasti korostanut hyvinvointialueille tavoitteena kustannusvaikuttavuutta. Se ei ole lyhytnäköistä juustohöyläämistä vaan palveluiden uudelleen muotoilua ja organisointia niin että tulokset näkyvät ihmisten hyvän arjen edellytysten kohenemisena.

Vaikuttavuus mitataan sillä miten tavoitteet eri ikäisten ja erilaisten ihmisten hyvinvoinnissa ja terveydessä saavutetaan. Siihen tarvitaan tietoa myös ihmisten omasta kokemuksesta sekä henkilöstön hyvinvoinnistakin. Vaikuttavuutta ei siis mitata suoritteilla tai asiakaskäynneillä. Vaikuttavuus on myös eri asia kuin tuottavuus, joka on enemmänkin organisaation sisäistä tehokkuutta.

Kustannusvaikuttavuus puolestaan vaatii sekä hyvinvointi- ja terveystavoitteiden että taloudellisten tavoitteiden yhdistämistä. Pidemmän päälle hyvinvointialueiden pitäisi pystyä vähentämään omien palveluidensa, etenkin kalliimpien palveluiden kysyntää. Se ei onnistu ilman tiivistä yhteistyötä ja hyvinvoinnin ekosysteemien ymmärtämistä.

Palvelukoneesta verkostojen johtajaksi: kohti ihmislähtöisyyttä

Hyvinvointialue ei siis onnistu, jos päättäjät tai johto ajattelee sen olevan pelkästään palvelukone. Toki palvelut on saatava kuntoon, mutta samalla on johdettava maakunnan erilaisia verkostoja niin että palveluiden kysyntä vähenee. Tätä tehdään kuntien, oppilaitosten, järjestöjen, seurakuntien, yritysten, perheiden ja ihmisten itsensä kanssa. Tämä on pitkäjänteistä työtä jossa tavoitteet on asetettava tämän vuosikymmennen loppuun asti.

Tässä työssä on pysähdyttävä miettimään myös, että teemmekö ylipäätään oikeita asioita vai olisiko tuki ja palvelut organisoitava aivan toisella tavalla. Esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyteen vaikutetaan pääasiassa ihan muualla kuin mielenterveyden palveluissa. Siihen vaikutetaan kouluissa, kodeissa, vapaa-aikana. Siksi on vaikutettava lasten kasvuympäristöön, jos halutaan palveluiden tarvetta vähentää.

Keski-Suomessa olemme asettaneet tavoitteeksi ihmislähtöisen hyvinvointialueen. Se on tavoitteena sikäli hyvä, että asukkaat, asiakkaat, henkilöstö, sidosryhmät ja kumppanit voivat siinä meitä koko ajan sparrata parempaan.

Kuvassa muistoja Keskustan Keski-Suomen aluevaltuustoryhmän strategiapäivästä noin vuosi sitten!