Muutin Viitasaarelle rakkauteni perässä vuonna 2003. Seurakuntalaisuus on ollut väylä kotoutua Viitasaarelle. Nyt jo 18-vuotiaat lapsemme ovat kasvaneet ”Sarin kerhosta” rippikouluun.

Pidän Viitasaaren seurakunnasta koska se on avara ja inhimillinen. Heikommassa asemassa olevia lähimmäisiä – ja esimerkiksi ukrainalaisia – autetaan suurella sydämellä. Seurakunta on hyvän tekemisen yhteisö.

Aina kun käyn kirkossa saan saarnoista paremman elämän eväitä. Hiljentyminen kauniisti remontoidussa kirkossa uudistaa. Musiikki antaa voimaa. Joskus veisailen kotonakin. Virret ovat minun tapani rukoilla

Toivon voivani vaikuttaa seurakunnassa niin että entistä useampi viitasaarelainen rohkenisi tulla mukaan ja hakea yhteyttä paitsi korkeimpaan – myös toisiin ihmisiin. Koska tarvitsemme toisiamme. Yksinäisyyden vähentäminen on maailman tekemistä paremmaksi paikaksi meille kaikille. Tämän tehtävän toteuttamiseksi on ensiksi kyllä suunnattava pääasiassa muualle kuin kirkonpenkkiin. Ihmisten pariin.

Olen avaran ja auttavan sekä yhteistyöhakuisen seurakunnan kannattaja.

Olen vienyt eteenpäin Keski-Suomen hyvinvointialueen ja seurakuntien yhteistyötä. Toivon, lohdun ja ilon kokemukset liittyvät molempien toimintaan. Hyvinvointialueellemme perustettiin äskettäin järjestöjen ja seurakuntien vaikuttamistoimielin säännönmukaisen yhteistyön rakenteeksi. Sairaalasielunhoito, perhekeskusyhteistyö ja parisuhdeneuvonta ovat seurakuntien antia hyvinvoinnin ja terveyden sekä turvallisuuden edistämiseen.

Olen ollut monissa valtakunnallisissa vaikuttamistehtävissä. Tuon niistä ideoita mieluusti kotiseudulle. Mottoni –
Ajattelen isosti ja toimin paikallisesti – sopii myös Viitasaaren kirkkovaltuustoon.

Mitä osaamista olen tuonut seurakuntaan? Viimeksi olen ollut mukana seurakunnan strategiatyössä. Luonnos on parhaillaan kommenteilla. Päätösten lapsivaikutusten arviointi sekä lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittäminen (ja niiden huomiointi!) ovat asioita, joissa olen Viitasaarella voinut soveltaa kokemustani. Seurakuntalaisille tehtäviä ensimmäisiä kyselyitä ja someviestintää olen ollut ideoimassa.

Lasten, nuorten ja perheiden parissa tehtävä työ – yli sukupolvien – on ylipäätään minulle tärkeää. Kaikkiin seurakuntiin pitäisi saada perustettua myös nuorten vaikuttajaryhmä. Nuorten toiminnassa yhteistyö yli seurakuntarajojen on tarpeen: seurakunta voisi olla väylä tutustua lähikuntien samanikäisiin.

Yhdessä olemme enemmän!

Edellisissä vaaleissa vuonna 2018 siirryimme Viitasaarella kaikkien eri taustoilta tulevien ehdokkaiden yhteiseen valitsijayhdistykseen. Se lähti liikkeelle aloitteestani. Yhteinen lista on onnistunut erittäin toimivaksi. Toki se edellyttää yhteisiä näkemyksiä seurakunnan suunnasta. ”Yhdessä olemme enemmän” – listamme ohjelma on lyhyt ja ytimekäs:

”Seurakunta on toivon ja turvan yhteisö.  Seurakuntalaiset ovat tekijöitä ja toimijoita. Kohdataan eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset sydämellisesti. Varmistetaan nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Autetaan apua tarvitsevia. Yhteistyö muiden tahojen kanssa on tärkeää Viitasaarella ja alueellisesti.”

Saimme nyt ehdokkaitakin enemmän kuin edellisellä kerralla. Suosittelen tätä mallia muillekin pienille seurakunnille. Toki se edellyttää keskenään hyvin toimeentulevaa porukkaa ja yhteishenkeä, mutta eikös sitä seurakunnassa pitäisi ollakin!

Millainen viestintä sopii seurakuntaan?

Jouduin pieneen myrskynsilmään äskettäin kun julkaisin Facessa ehdokasporukasta kuvan, jossa oli musiikkina Erika Vikmanin kappaleen ”Syntisten pöytä”– lyhyt klippi.

Jätettyjä, petettyjä, eronneita, karanneita … tekstistä ja taustalla kuuluneesta laulusta oli tullut palautetta että se on seurakuntavaaleihin sopimatonta. Palautteen moottorina saattoi olla toki myös se, että Erika Vikman on naisellisuutensa rohkeasti esille tuova taitelija.

Ajattelin, että tuo Vikmanin viesti olisi meille sopinut, koska Viitasaaren seurakunnan nykyinen missio on olla ”armahdettujen syntisten yhteisö”. Mutta meitä on erilaisia. Tärkeintä olisi mahdollistaa monimuotoinen ja eri tavoin ihmisiä tavoittava viestintä.

Viitasaaren pappien saarnat ovatkin kiitettävän huumoripitoisia ja suht selkokielisiä. Seinäjoen seurakunnassa huomasin pidettävän tänä syksynä ehtoollisia ”syntisten pöydän” – otsikolla ja Vikmanin biisiä laulaen.

Kävin kesällä Suomi-Pop- festivaaleilla Jyväskylässä. Kuuntelin siellä tarkkaan biisien sanoituksia. Aika monen artistin esityksissä huomasin rukouksen tapaisia huokaisuja tai pyyntöjä jonnekin. Paljon on myös aivan suoria viittauksia Raamatun kertomuksiin ja käsitteisiin. Kyllä popparit ovat rippikoulunsa käyneet.

Muistuipa mieleen eräs äänestys koko kirkon kirkolliskokouksessa, jossa olin edustajana vuosia sitten. Silloin tehtiin uutta virsikirjaa ja joidenkin laulujen sopivuudesta virsikirjaan äänestettiinkin. Osa kokousedustajista oli sitä mieltä, että virsiehdokkaassa numero 915 ei ollut evankelisluterilaisen kirkon oppi riittävän hyvin esillä.

Onneksi enemmistö oli valmis hyväksymään Markus Bäckmanin sanoittaman virren, jonka ensimmäinen säkeistö menee seuraavasti:

”En tiedä, miksi kirkonpenkkiin näin, taas hetkiseksi istumaan mä jäin.

Kai tahdoin hetken hiljaisuutta kesken kiireiden, rauhaa ravinnoksi sydämen.

Kun hiljaisuuden syliin jäädä saa ja antaa mielensä vain vaeltaa

voi lapsi olla jälleen edes pienen tuokion ja antaa kaiken olla niin kuin on. ”

”Uskonkokemuksemme ja näkemyksemme ovat monenkirjavia, mutta kaipaus pyhään on kaikille yhteinen. Siksi kirkonpenkki kuuluu kaikille.”, hän kirjoitti.

Hyvin sanottu. Lähdemme liikkeelle kaipauksesta, on yksi minun mielivirsiäni. https://virsikirja.fi/virsi-415-kaskien-et/

Opilliset täsmäarvioinnit ja julistukset jätän niistä kiinnostuneille.

Ehdokasvideoni Facebookissa

Vaalikoneeseen