Mun 1990-luku – lasteni dokumentoimana

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 90-luku-talouselama-kansi-1.jpg
Kuva on Talouselämä -lehden kannesta – Lehdessä oli viime keväänä juttu 1990-luvun laman opetuksista.

Minun oli palattava 90-luvun yhteiskuntakehitykseen ja politiikkaan auttaakseni lapsiani Annia ja Lauria lukion Suomen historian kurssin tehtävässä. Heidän piti haastatella jotakuta tuttua siitä, mitä 1990-luvulla tapahtui. Tietysti suhtauduin asiaan sen vaatimalla vakavuudella ja perusteellisuudella. Oli antoisaa välittää lapsille muistoja ajasta, jolloin he eivät olleet vielä syntyneet enkä ollut muuttanut Viitasaarelle. Samalla peilasin omia tulkintojani lasten historian kirjan vastaaviin.

Kirjoittele kommentteihin mitä ajatuksia nämä tulkinnat sinussa herättävät! Esimerkiksi lamasta selviäminen oli 90-luvulla ihan eri asia valtion tai pankkien kuin valuuttaluottojen takia konkurssiin menneen yrittäjän kannalta.

90-luvun yhteiskuntakehitystä – poikani Lauri Pietiläinen haastatteli minua ja teki tämän videon.

***

Tyttäreni Anni Pietiläisen tulkinta kertomuksistani (väliotsikot minun laittamia, että lukeminen on helpompaa)

90-luvun politiikka, äitini Maria Kaisa Aula s.1962

”Veret seisauttava vaalivoitto”

Äitini Maria Kaisa Aula, kertoo tulleensa Suomeen Amerikasta opiskelemasta 1990. Ensimmäinen hänen mieleensä painunut poliittinen tapahtuma 90-luvulta on Keskustan – entisen puoluesihteerin Seppo Kääriäisen sanojen mukaan-  ”veret seisauttava” vaalivoitto 1991.  Keskusta nousi pitkästä aikaa suurimmaksi eduskuntapuolueeksi ja hän tuli itsekin valituksi eduskuntaan.

 Keskusta asemoi  jo 1980-luvun lopulta alkaen itsensä SDP:n vaihtoehdoksi ja 1991 Esko Aho muodosti hallituksen Kokoomuksen kanssa. Keskustan ja Kokoomuksen hallitusta ei ollut ollut Suomessa tuskin koskaan, ja se saikin paljon vastahankaa vasemmistosta, sekä SAK:sta. Äitini toimi pääministeri Esko Ahon poliittisena erityisavustajana 1992-1993.

Suuri lama rysähti eduskunnan eteen

1991 valittu uusi hallitus saikin heti eteensä ison haasteen: suuren lamakauden ja sen aiheuttamat ongelmat. Suomen talous muuttui paljon 90-luvun alusta vuosikymmenen loppuun. Suomen talouden hyvät vuodet loppuivat 90-luvun alussa ja Suomessa alkoi suuri 1990-1993 kestänyt lamakausi.

   Siihen aikaan politiikan parissa toiminut äitini kertoo, että laman juuret olivat liian vahvassa markassa. Palkoista sopivat työmarkkinajärjestöt olivat tottuneet siihen, että Suomen pankki devalvoi markan kun kustannukset nousevat, mutta Suomen pankki olikin 80-luvun lopulla muuttanut linjausta niin sanotulle vakaan markan linjalle, eikä halunnut devalvoida. Pankkien kautta yrityksille oli avattu mahdollisuus ottaa valuuttaluottoja. Markan devalvointi olisi johtanut näiden luottojen hinnan nousuun.

   Esko Ahon hallitus käynnisti vuonna 1991 työnantajien ja työntekijöiden kanssa neuvottelut uuden yhteiskuntasopimuksen saamiseksi Suomeen, jonka avulla palkkoja olisi alennettu ja pakkodevalvaatio vältetty. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaikka vahvan markasn politiikasta haluttiin pitää kiinni viimeiseen asti. Suomen pankin oli pakko päästää markan kurssi kellumaan. Se johti markan pakkodevalvoitumiseen, jolloin lainojen hintojen kallistuttua monia suuriin valuuttaluottoihin turvautuneita yrityksiä meni konkurssiin. Muutoinkin lainojen korot olivat todella korkealla, jopa yli 10%. Devalvaatio syvensi Suomen suurta pankkikriisiä, esimerkiksi Säästöpankki lopetettiin kokonaan sen mennessä konkurssiin 1993.

Hankalat päätökset tulivat tutuiksi

   Talouden lama johti valtion taloudessa siihen että menot kasvoivat tuloja suuremmiksi ja työttömyys lähti kasvuun. Suomen valtion oli hankala saada ulkomailta lainaa, koska Suomen talouteen ei luotettu. Valtio leikkasi monia menoja esimerkiksi koulutuksesta ja sosiaaliturvaetuuksista. Julkiset palvelut vähenivät ja kansalaiset olivat tyytymättömiä. Äitini kertookin, että poliittisena päättäjänä joutui vuosikymmenen alussa monien ”ikävien”, määrärahoja leikkaavien päätösten myötä oppimaan sen, että kaikkia ei pysty aina miellyttämään. 1990-luvun lamavuosina tehdyt rajut leikkaukset repivät keskustan eduskuntaryhmää. Tuolloin kuitenkin saatiin sovittua, että päätösten takana seisotaan yhdessä.

 ”Ikävien päätösten perusteleminen ja puolustaminen vaatii selkärankaa. Kansanedustajat ottavat vastaan kansalaisten suoran kritiikin , joten heidän asemansa on keskeinen”, toteaa Maria Kaisa Talouselämä lehdessä.

Kriisi paljastaa järjestelmän heikkoudet, ja siksi se muuttaa yhteiskuntaa ja taloutta pysyvästi, sanovat 1990-luvun laman veteraanit Esko Aho, Sirkka Hämäläinen, Seppo Lindblom ja Maria Kaisa Aula.

Neuvostoliiton romahdus oli myös yksi lamaa vauhdittanut syy. Neuvostoliitto oli Suomen tärkein vientimaa, sinne oli suuntautunut 15-20 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta. Neuvostoliiton hajoamisen myötä idänkauppa tyrehtyi. Siitä seurasi Suomeen työttömyyttä ja vaikeuksia yrityksille. 

Miten lama vaikutti omaan elämään?

Lama vaikutti osaksi myös äitini elämään. Laman seurauksena asuntomarkkinat romahtivat. Asuntojen hinnat nousivat voimakkaasti 1980-luvun lopulla ja romahtivat muutamassa vuodessa. Hän kertoo ostaneensa Helsingistä asunnon juurikin 80-luvun lopulla, jolloin asuntojen hinnat olivat todella korkealla.

Toimiessaan kansanedustajana Lapin vaalipiirissä, hän halusi rakentaa talon Tervolaan jolloin toinen omistusasunto täytyi myydä. Lama-aikana asuntojen arvo romahti niin, että asuntoa myydessä siitä ei enää saanut samaa hintaa, vaan jäi tappiolle.

Miten lamasta päästiin irti?

Suomi toipui lamasta melko nopeasti, erityisesti teknologian ja tuotteiden viennin kilpailukyvyn kehityksen ansoista. Suomen onneksi koituivat valtion panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sekä Nokian erityinen menestys matkapuhelinteknologiassa. Voidaan sanoa että Nokia veti Suomen ylös lamasta. Äitini muistelee, että hänellä oli 1991 ensimmäisessä autossaan autopuhelin, jota pystyi kantamaan mukana isossa laatikossa. Muutaman vuoden päästä markkinoille tuli kannettava puhelin, joka oli kooltaan melko iso. Siitä puhelimet sitten jatkoivat pienenemistään. Nokian puhelimista oltiin ylpeitä Suomessa. Puhelimilla ei voinut vielä ottaa tai lähettää valokuvia. 1999 vanhempieni tavatessa ensimmäistä kertaa, äiti muistelee, että isälläni ei vielä ollut puhelimessaan tekstiviestitoimintoa, mutta hänellä oli. Myös yksinkertainen matopeli tuli matkapuhelimiin vuosikymmenen lopulla. 90-luvun aikana otettiin töissä käyttöön myös sähköposti.

Äidilleni tuli 90-luvun talouskehityksestä mieleen myös  Ismo Alangon laulama ”Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä.” Se viittaa siihen, kuinka ennen Suomen talous perustui vain puunjalostukseen ja metsäteollisuuteen. 90-luvulla kuitenkin metsäteollisuuden rinnalle kasvoi suuri teknologian osaaminen.

Euroopan Unionin jäsenyys jakoi Keskustaa

Yksi tärkeitä, myös äitini elämään vaikuttaneita Suomen poliittisia päätöksiä 90-luvulla oli Euroopan Unionin jäseneksi liittyminen. Suomi haki EU:n jäsenyyttä 1993 ja kansanäänestys järjestetiin 1995. Hieman yli puolet suomalaisista 56% kannatti EU:hun liittymistä. Euroopan Unioniin liittymiskysymys oli keskustalle vaikea, sillä puolueen jäsennistö jakautui kannattajiin ja vastustajiin. Pieni enemmistö kuitenkin kannatti päätöstä liittymisestä. Äitini kertookin kuinka Paavo Väyrynen, yksi liittymistä vastustaneista kansanedustajista yritti puhemaratoonillaan pitkittää Suomen EU:hun liittymistä.

1.1.1995 Suomesta viimein tuli Euroopan Unionin jäsen. EU-jäsenyys tuki osaltaan Suomen talouskasvua, koska se avasi vientimarkkinoita ulkomaille ja vakautti korkoja.

EU-jäsenyyden myötä äitini pääsi mukaan eduskunnan suureen valiokuntaan ja alkoi matkustella Euroopassa, esimerkiksi Brysselissä, missä EU:n instituutiot sijaitsevat. Kuvassa Suomen eduskunnan suuri valiokunta on EU-parlamentin puhemiehen luona keskustelemassa.

Ihmisoikeus – ja perusoikeusajattelu vahvistui

Euroopan Unioniin liittymisen myötä Suomi liittyi vahvasti länsimaiseen arvoyhteisöön, ihmisoikeuksiin, sekä oikeusvaltioajatteluun. Suomalaisten matkustelu, kaupankäynti ja vuorovaikutus Euroopan maiden, erityisesti Viron kanssa lisääntyi. Tuli tarvetta tulkeille ja juristeille, sekä avautui nuoriso- ja opiskelijavaihto mahdollisuuksia ulkomaille.

 Vielä 80-luvulla Suomi koettiin idän ja lännen välissä puolueettomaksi. 90-luvulla Suomi avautui kaikenkaikkiaan kansainvälisesti todella nopeasti. Neuvostoliiton romahduksen seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimus päättyi joka vapautti paljon Suomen kansainvälispoliittista liikkumatilaa. Neuvostoliiton romahtaessa Viro itsenäistyi, joka vilkasti Suomen suhteita sen kanssa. Pidemmällä aikavälillä romahdus tiivisti myös Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä. Äitini kertoi, että politiikassa oli vielä 80-luvulla tyypillistä, että erityisesti poliitikot halusivat pitää hyvät suhteet Neuvostoliittoon, mutta tämä muuttui juurikin 90-luvulla. Neuvostoliiton suhteilla pelaaminen Suomen sisäpolitiikassa loppui lopullisesti.

Vuonna 1995 oli taas eduskuntavaalit ja silloin äitini sai eduskuntavaaleissa elämänsä suurimman äänimäärän yli 9000 ääntä.  Hänestä tuntui se yllätykseltä koska Eu-jäsenyyteen oli liittynyt niin paljon erimielisyyttä Keskustan sisällä. Äitini kannatti EU-jäsenyyttä.

Liisan lista jäi mieleen

1995-1999 Paavo Lipposen hallituskaudella  jatkettiin Esko Ahon linjaa valtion budjetin tasapainottamisessa laman jäljiltä, ja leikattiin menoja edelleen. Äitini kertoo muistiin jääneen ns. Liisan listan eli SDP:n kansanedustaja Liisa Jaakonsaaren esityksen siitä, mitä menoja pitäisi karsia. Leikkausten jatkuminen kärjisti köyhyysongelmia ja lisäsi kuntien taloudellista ahdinkoa. Keskusta siirtyi eduskunnassa oppositioon. Äiti oli Suomen Keskustan varapuheenjohtaja vuodesta 1994. Hän oli mukana kun Keskustan johto valmisteli vaihtoehtoa sdp:n politiikalle, eli niin sanotun työreformialoitteen. Sillä tavoiteltiin työllisyyden parantamista erilaisin uudistuksin.

Keskusta hävisi vaalit 1999 SDP:lle todella niukasti ja jatkoi oppositiossa.  Työmarkkinajärjestöistä SAK ja Esko Aho etenkin olivat ”tukkanuottasilla”. Äiti sanoi, että Lipponen ei rohjennut ryhtyä työmarkkinoita uudistaviin toimiin, kute n puolueveljensä Saksassa ja Ruotsissa. Saksan ja Ruotsin talouden kehittyivät paremmin kuin Suomen. Meillä luotettiin liiaksi Nokian varaan.

Lipponen jatkoi siis pääministerinä 1999-2003, jonka jälkeen pääministeriksi nousi keskustan Matti Vanhanen. Sama Matti on nyt valtiovarainministeri ja hänen valtiosihteerinä äitini toimii nykyään.

Kuvassa äitini (oik.) on vieraana ja Suomen Keskustan edustajana Chigagossa Yhdysvaltain demokraattien puoluekokouksessa vuonna 1996. 1990-luvulla luotiin Suomesta yhteyksiä laajasti maailmalle, 80-luvulla ei vielä oltaisi Amerikkaan lähdetty. Vasemmalla kuvassa entinen Naton pääsihteeri  ja Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen ja keskellä Tukholman entinen kaupunginjohtaja.  Nämä henkilöt olivat Keskustan pohjoismaisista veljespuolueista myös Amerikassa.

Äitini muisteli että 1990-luvulla tapahtui politiikassa toki muutakin mieleen jäävää kuin suuri lama ja EU-jäsenyys.  Monia näitä äidilleni tärkeitä asioita yhdistävät ihmisoikeudet.

Saamen kielen asema vahvistui

Äiti oli kansanedustaja Lapin vaalipiiristä. Hän kertoo: ”Koin tärkeänä poliittisena käänteenä saamen kielen aseman vahvistumisen 90-luvulla, saamelaisalueiden kouluissa tuli  mahdolliseksi opiskella saamea ja saameksi. Minulla oli nuorena saamelaisia ystäviä ja minusta oli tärkeä parantaa heidän asemaansa. Kuvassa (ylhäällä)  olemme eduskunnan vierailulla saamelaisalueella kesällä 1992”

Eduskunta päätti vuonna 1995 perustuslain uudistuksesta, joka toi ihmis- ja perusoikeudet Suomen valtiojärjestelmän perustaksi. Sitä ennen perustuslaki oli säädellyt enemmän valtioelinten suhteita, eikä niinkään ihmisten oikeuksia. Perustuslaki vei poliittista järjestelmää parlamentaariseen suuntaan eli presidentin valtaa vähennettiin ja eduskunnan valtaa lisättiin. Tämän suunnan presidentti Mauno Koivisto oli jo käytännössä toiminnallaan Kekkosen jälkeen aloittanut.

Myöhemmin ajatellen todella merkittävä asia oli YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ratifioiminen eduskunnassa aivan vuoden 1991 alussa.  Äitini toimi myöhemmin vuonna 2005 Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna, jonka päätehtävä on juuri lapsen oikeuksien edistäminen.

Laman lapset ovat varoitusmerkkinä vieläkin

Hän sanoi että lapsiasiavaltuutetun toimiston perustamisesta keskusteltiin eduskunnassa jo 1990-luvulla mutta se ei edennyt. Usein politiikassa uusia asioita kypsytellään pitkään. Vasta 2000-luvun alussa alettiin valmistelemaan lakia lapsiasiavaltuutetusta. Lama-aika vaikutti niin että lapsen oikeuksien näkökulma jäi muutoinkin yhteiskunnassa vähälle huomiolle. Tänä vuonna edettiin jo niin pitkälle, että lapsen oikeuksien päivä, eli marraskuun 20.11 on jo virallinen liputuspäivä.

1990-lukua sinällään on pidetty äitini mukaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta ongelmallisena aikakautena. Lama vaikutti monien perheiden toimeentuloon. Työttömyys saattoi aiheuttaa vanhemmille stressiä. Kouluissa jouduttiin rahapulaan, jonka seurauksena esimerkiksi koulun kerhotoimintaa lopetettiin. Nuorten oli todella vaikea saada töitä 1990-luvun alkupuolen lama-aikana. Viime aikoina on julkistettu tutkimuksia otsikolla ”Lama-ajan lapset ja nuoret”, joissa on seurattu 1990-luvulla syntyneiden ja sen aikaisten lasten kasvua ja opintoja ja laman vaikutuksia niihin. Äiti sanoo, että nyt Korona-kriisin aikanakin vielä monet eduskunnassa sanovat että ”Ei saa toistaa 1990-luvun laman virheitä ja leikata lasten palveluista”.

Ylhäällä oleva kuva on Kesärannasta, pääministerin virka-asunnosta Esko Ahon pääministeriajalta. Oikealla Martti Ahtisaari ja Esko Ahon puoliso, keskellä Kesärannan emäntä, vasemmalla Eeva Ahtisaari, äitini ja rkp:n puheenjohtaja Ole Norrback.

Lähteet

Painamattomat lähteet

Haastattelut

Maria Kaisa Aulan haastattelu 1.12.2020

Painetut lähteet

Kirjallisuus

Aho, Esko, 1991 – Mustien joutsenten vuosi, 2020

Verkkolähteet

Aaltonen, Riikka, Laman veteraanit varoittavathttps://www.talouselama.fi/uutiset/laman-veteraanit-varoittavat-poliittisesti-vaikeinta-on-vasta-sitten-kun-viruksesta-on-kansanterveydellisesti-selvitty/b9011fb3-5994-4a27-8618-ae3843b08e00

Alanko, Ismo, Kun Suomi putos puusta (1990) https://www.ismoalanko.com/sanoitukset/kunsuomiputospuusta/

Hakala, Kristiina, Suomen liittyminen Euroopan Unioniin, 2014, https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/default.aspx

Hurri, Jan, Lama-Suomen toipuminen, Uutisartikkeli

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001707911.html

Kaarela, Annukka, Esko Aho muistelee, https://www.suomenmaa.fi/uutiset/koivisto-viivytti-sinunkauppoja-vayrynen-leikki-vanhaa-isantaa/

Matilainen, Ville, Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama Suomeen, Artikkeli https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/30/yhteiskuntasopimuksella-haettiin-konsensusta-lama-suomeen

Nuotio, Jarmo, 90-luku jakoi Suomen kahtia, Uutisartikkeli https://yle.fi/uutiset/3-9386659

Rautio, Jari, Suomen teollisuustuotannon kasvun vuodet,

https://www.stat.fi/tup/suomi90/toukokuu.html

Saamelaistem oikeudet ja asema alkuperäiskansana, https://politiikasta.fi/saamelaisten-oikeudet-ja-asema-alkuperaiskansana/

Salovuori, Samuli, Kahden laman kasvatit https://mieli.fi/fi/yhteiskunta/mielenterveyspolitiikka/kahden-laman-kasvatit

Sommar, Heidi, Laman lapset https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/21/laman-lapset

Suomalaisen hyvinvointivaltion historia, https://areena.yle.fi/1-4118579?autoplay=true

Säästöpankki, https://www.saastopankki.fi/fi-fi/saastopankkiryhma/tietoa-saastopankkiryhmasta/historia

Valtiovarainministeriö, https://valtioneuvosto.fi/-/10623/valtiovarainministeri-vanhasen-valtiosihteereiksi-maria-kaisa-aula-ja-jari-partanen

Kommentit

One comment on “Mun 1990-luku – lasteni dokumentoimana”
  1. Anne sanoo:

    Hieno yhteenveto tuosta hurjasta vuosikymmenestä, joka jätti paljon kipeitä jälkiä – kiitos tekijöille Muistan murehtineeni nuorena opiskelijana juurikin valuutan kelluttamisuhkaa, konkurssiaaltoa joka kosketti jotenkin lähes jokaista, perheiden köyhyyttä, maksuun tulleita valtavia lainoja ja kotien menettämistä ja lasten palveluiden heikkenemistä, valmistumista romahtaneille työmarkkinoille. Näistä puhuimme opiskelijaporukoissa, mutta emme juurikaan vanhempien kanssa.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s