Hyvinvointialueen valtuusto myönsi minulle eron aluehallituksen puheenjohtajan tehtävästä tiistaina. En ole vihainen enkä katkera vaan huojentunut ja kiitollinen tähänastisesta.

Koen että työni hyvinvointialueen starttivuosien aikana ei ole mennyt hukkaan. Strategisiin linjauksiin olen eniten halunnutkin vaikuttaa.  Ihmislähtöisyys ja talouden kestävyys kuuluvat yhteen. Ne on nyt niitattu strategiaamme vahvasti.

Olen ollut hyvinvointialueuudistuksesta innostunut, nähnyt sen tarpeen ja pidemmän aikavälin mahdollisuudet. Olen puolustanut uudistusta.

Edelleenkin olen samaa mieltä – kunhan valtiovalta antaisi hyvinvointialueille mahdollisuuden eikä kiristäisi talouden ruuveja liian kireälle. Siihen seuraava mahdollisuus vaikuttaa ovat eduskuntavaaalit keväällä 2027.

Olen ylpeä siitä, että ihmisten luottamus palveluihin on Keski- Suomessa maan kärkitasoa.  Vahva osallisuuden ja kumppanuuden henki on tähän myötävaikuttanut. Siinä olen koettanut viestintäämme ja muita ammattilaisiamme tukea. Koetetaan toimia jatkossakin niin että saisimme ylläpidettyä asukkaiden luottamusta hyvinvointialueeseemme ja tietysti palveluihin.

Varotaan käpertymistä – jatketaan uudistamista

Viime torstaina olin Laajavuoressa Kestävän kasvun ohjelman päätösseminaarissa ja koin miten Keski-Suomen hyvinvointialueen kehittäjä-ammattilaiset uhkuvat ylpeyttä siitä, mitä on viime vuosina saatu aikaan perustason palveluiden vahvistamisessa.

Meillä ei ole kaikki huonosti vaan meillä on tehty erinomaista kehitystyötä.  Mielenterveys ja päihdepalvelut ovat paremmat kuin ennen. Toivon että aluehallitus vaalii henkilöstön mahdollisuuksia tehdä eettisesti kestävää työtä ja uudistaa myös vaikeana aikana.  Varotaan kuoreen käpertymistä.

Päättäjien hyväksymät budjetit on jatkuvasti ylitetty

Ongelmiin: Hyvinvointialueemme alussa talouden tilannekuva oli kovin hämärä. Toimeenpanokykyä on organisaatiosta puuttunut talouden suhteen.  Hallituksen ja valtuuston päättämät budjetit on ylitetty kerta toisensa jälkeen. Osaltaan sen takia olemme myös arviointimenettelyssä.

Kyse ei ole siis ensisijaisesti siitä, että valtuustomme olisi jättänyt päättämättä tai hylännyt jotain virkajohdon esittämiä säästöjä. Operationaalisen johtamisen osaamisessa on ollut vajetta. Siihen aluehallituksen vaikuttamisen mahdollisuudetkin ovat rajalliset.

Puutteita on lähdetty johdossa korjaamaan. Se on edennyt hitaasti – kiitos myös organisaation sisäisten jännitteiden.

Silti tilannekuva  on vuosi vuodelta kirkastunut ja nyt ovat monet tarpeelliset toimet ”putkessa”. Toivon niille vauhtia. Ei siis jäädä vatuloimaan. Luotan että vs. hyvinvointialuejohtaja Kati Kallimo tukenaan Lasse Leppä – viette Jan Tolletin liikkeelle panemia tiedolla ja numeroillakin johtamisen uudistuksia sekä johtotasojen karsintaa eteenpäin.

Liian erilainen?

Kiitän Keskustan ryhmää tuesta ja luottamuksesta. Kirjoitin eroanomukseen että jään pois hallituksesta henkilökohtaisista syistä. koska koin että monenlainen kritiikki kohdentui minuun henkilönä oman ryhmämme ulkopuolelta.  

Joku toimittaja kysyi että miten tuota henkilöön kohdistunutta kritiikkiä luonnehtisin. En siinä osannut oikein vastata mutta tiistaiaamuna sain ahaa -elämyksen.

Lamppu syttyi kun mieleeni tuli sana LIIKAA. Liikaa- sana yhdistää saamaani kritiikkiä.

Persoonassani, osaamisessani ja toimintatavassani oli varmaan jotain liikaa. Liian erilaista – liian innokasta – liian sitoutunutta.

Tuin liikaa hyvinvointialuejohtajaa. Minut kenties koettiin liian vahvaksi alan osaajaksi. Liian ahkeraksikin minua moitittiin.  

Kenties tähän vaikutti se, että taustani on erilainen kuin kuntapäätöksenteon toimintatapoihin tottuneille.  Tulin kansallisen tason kehittämis- ja uudistustöistä. Toivoin että voisin olla avuksi ja varmasti  pystyinkin olemaan. Minun oli aiemman taustani takia suht helppo päästä kartalle päätettävistä asioista ja jotain vinkkejäkin yritin antaa.

Mutta liika on liikaa. Joitakin ihmisiä näkemykseni ja ideani taisivat ärsyttää. Keski-Suomessa oli totuttu toisenlaiseen.

Ihmisten kokemukset minusta ovat yhtä tosia kuin minun omat kokemukset itsestäni. Siksi näin parhaaksi tehdä johtopäätökset ja piheltää pelin poikki.

Aloin kuulkaas jo miettimään että pitäisiköhän minua hakea pian avautuvaa hyvinvointialuejohtajan tehtävää, kun kohtasin arveluita, että olen kaikki hommat hoitanut ja kaikkiin asioihin puuttunut. Ei sentään, älkää peljästykö. En hae tuota tehtävää.

Suuntaan sitoutumiseni ja innostukseni muihin asioihin. Edelleenkin ajattelen isosti ja toimin paikallisesti. Etsin yhteisöjä, joissa erilaisiakin näkemyksiä ja uusia ideoita toivotetaan tervetulleeksi.

Uusi alku me-hengen vahvistamiseen

Me-hengen etsimiseen saadaan uusi alku kun saadaan uusi tiimi vetovastuuseen. Tästä on hyvä edetä valtion luottamuksen palauttamisessa jo valmisteltujen uudistusten tahdissa.

 Me-henkeä tarvitaan lisää. Toivon, että aluehallitus saisi tuekseen valtuustoryhmien yhteisen tahtotilan, jopa sopimuksen ja että virkajohto olisi myös keskenään yhteen hiileen puhaltava sekä saisi ryhmien tuen. Henkilöstöjärjestötkin tähän tukiporukkaan tarvitaan.  Sen verran vaikeat ajat ovat edessä.  Arviointimenettelyn MustaMaija olisi saatava kädestä pois ja siinä 9.12 kokous on tärkeä etappi.

Valtuustoryhmien puheenjohtajien toivon olevan tiivimmin yhteydessä aluehallituksen puheenjohtajiston ja toki myös hyvinvointialuejohtajan kanssa. Ei ole mukava lukea kommentteja omasta toiminnasta ensiksi lehtien palstoilta. Ihmiseltä ihmisille sanomisen kulttuuria tarvitaan lisää.

Aluehallituksessa meillä oli jäsenten kesken hyvä meininki ja valtuuston puheenjohtaja Tony Melville oli erittäin rakentavasti työn tukena. Pidimme molemmat osaltamme myös yhteyksiä valtion arviointiryhmään. Sen johdosta viestittiin meille, ettei nyt olisi johtajien vaihtoviikkojen aika. Asiat olivat edenneet heidän mielestään hyvin. Sen mukaan koetin toimia.

Älkää unohtako köyhän asiaa!

Lopuksi, Keskustavaikuttaja kun olen, lainaan Santeri Alkiota. ”Älkää unohtako köyhän asiaa”. Nimittäin hyvinvointialue uudistus on tehty eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Eriarvoisuus ei ole maaseutu-kaupunki-kysymys vaan eriarvoisuutta on myös kaupunkien sisällä. Saimme viime viikolla aluehallitukselle raporttia siitä, miten monet maan hallituksen säästöt vaikeuttavat nuorten aikuisten arkea. Heitä on paljon Jyväskylässä. Nuorten tulevaisuususko on koetuksella. Tuetaan sitä.

Tarviiko olla huolissaan?

Aluevaltuustossa monessa puheessa sanottiin että olemme kriisissä. Korostan, että keskisuomalaisten tai henkilöstömme ei tarvitse olla nyt huolissaan, vaikka poliittisella ja johtotasolla lainehtii.

Meidän palvelumme pelaavat erinomaisesti. Ensi vuonnakin lakeja noudatetaan.

Luotan että poliittisessa ja virkajohdossa saadaan nopeasti koottua joukot ja vahvistettua  me-henkeä . Kyllä Keski-Suomi pärjää tulevaisuudessa.

Hyvä olo tulee hyvistä valinnoista ja siitä että toimii oikein ja omien arvojensta mukaan ja oma itsenään.   Näin koen tehneeni. Minulla on hyvä olo.