Olen tehnyt noin 15 vuotta töitä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden uudistamiseksi. Lapsi- ja perhelähtöisyys sekä eri toimijoiden ja ammattilaisten tiivimpi kumppanuus on ollut tavoitteena. Tässä artikkelissa parhaita paloja vuosilta 2016-2020. Kirjoitin artikkelin alunperin vuoden 2019 alussa, kun olin vielä sosiaali- ja terveysministeriössä hankejohtajana.

Vuoden 2020 jälkeen LAPE -muutostyö on kytkeytynyt entistä tiiviimmin sote-uudistukseen jokaisessa maakunnassa. Perhekeskus- ajattelu sekä sivistys- ja sosiaali ja terveystoimen yhteistyö on vahvistunut. Jatkuvuus yli hallituskausien onnistui! Siitä olen todella iloinen.

Edellisen hallituksen aikana puhuttiin lapsiystävällisestä maakunnasta. Jospa nyt tehtäisiin lapsiystävällinen hyvinvointialue! Se on tavoitteeni Keski-Suomen hyvinvointialueen strategiatyössä, jos siihen pääsen aluevaalien kautta mukaan.

Ja siitä kun vähitellen päästäisiin myös ammattilaisten yhteiseen lapsikäsitykseen ja hyvään kohtaamiseen: lapsi ei ole vain potilas, oppilas, suojeltava, kuntoutettava vaan ihan kokonainen lapsi ja nuori iloineen, suruineen, ihmissuhteineen, toiveineen. Siihen tarvitaan mukaan myös oppilaitokset ja yliopistot. Osaamisen uudistuminen uudistaa myös palvelut pysyvällä tavalla.

Alkuperäinen artikkeli 29.5.2019:

Lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja tuki kaipaavat perusteellista uudistamista. HS (26.6) pääkirjoitus on tässä täysin oikeassa.

Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamiset ovat lisääntyneet jo pitkään. Ne lisääntyvät edelleen, mikäli hallinnonalat ylittävän johtamisen sekä ihmisten kokonaisvaltaisen kohtaamisen vajeita ei saada korjattua.  Lapsi ja perhe keskiöön ja hallinnonalat taustalle, on LAPE- verkostojohtamisen tavoite.

Moni miettii aiheellisesti, että miksi asiat eivät muutu nopeammin, vaikka hajanaisten palveluiden aiheuttamat ongelmat on tiedetty ja todettu monissa raporteissa ainakin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Korjaavien palveluiden kustannusten kasvu jatkuu, varhaiseen tukeen ei riitä rahaa, opettajat ja lastensuojelutyöntekijät uupuvat ja vaihtavat ammattia, perheet eivät ole tyytyväisiä saamansa tukeen tai eivät edes käänny palveluiden puoleen. Tuttu huono kierre jatkuu.

Irti sirpaleisesta ja hankevetoisesta kehittämisestä

Tämä ymmärrys oli taustalla kun Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) aloitettiin 2015. ”Kenttä” oli lopen kyllästynyt määräaikaisiin ja kapeisiin hankkeisiin – sekä siihen, että jokainen hallitus aloittaa jonkin uuden ohjelman. Käynnistykseen menee aikaa ja sitten hallituskausi onkin jo lopussa ja on seuraavan hankkeen aika.  Tavoitteet ovat olleet jo 2000-luvun alusta asti valtiolla aivan erinomaisia, mutta toimeenpano on jäänyt vajaaksi ja pitkäjänteisyyttä on puuttunut.

LAPE-työssä piti siis myös miettiä, miten toimeenpanossa voitaisiin onnistua paremmin.  Ensimmäinen tavoite oli päästä irti sirpaleisesta ja hankevetoisesta kehittämisestä ja lisätä jatkuvuutta sekä pysyvän muutoksen tekemistä. Tavoite asetettiin rohkeasti vuoteen 2025 eli ei odotettukaan että parissa vuodessa iso laiva kääntyy. Kyse on perustavasta toimintakulttuurin muutoksesta. Se vie aikaa.

Laaja-alaisuus ja kokonaisvaltaisuus

Toinen tärkeä lähtökohta oli laaja-alaisuus ja kokonaisvaltaisuus: tiedossa olevia vaikeuksia uhmatenkin on syytä ottaa työn alle ihan koko palveluiden ja tukien kokonaisuus. Alkuvaiheessa yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön välillä oli vielä ontuvaa mutta 2017 alusta uusi puhti toi myös varhaiskasvatuksen ja koulun mukaan.  Myös maakuntien alueille myönnetty rahoitus oli käytettävissä sekä sote- että sivistystoimen kehitystyöhön.

Lapset eivät ole sotessa vaan omassa kasvuympäristössään

Ymmärsimme sen, että lapset eivät ole sotessa vaan kotona, koulussa, varhaiskasvatuksessa, harrastuksissa, asuinalueillaan.  Onnistumisen ratkaisee se, miten sujuvasti ja hyvin sote-palveluiden ihmiset tulevat osaksi lasten kasvuympäristöä ja miten luottamus syntyy heidän ja sivistystoimen ammattilaisten kesken sekä perheiden kanssa.  Palveluita ei ensisijaisesti soviteta toisiinsa vaan lasten, nuorten ja perheiden arkeen ja tarpeisiin.

Riittävä kansallinen yhdenmukaisuus ja alueellinen yhteistyö kuntien kesken

Aiempaan kehitystyöhön verrattuna muutosta merkitsi myös se, että rahoitusta ei myönnetty yksittäisen kunnan tai parin kunnan hankkeisiin vaan laajoihin kansallisesti yhteisiin teemoihin sekä kokonaisen maakunnan alueelle.  Rahan saanti myös edellytti alueellista organisoitumista eli LAPE-yhteistyöryhmien perustamista niin että mukana ovat paitsi kunnat, myös järjestöt ja seurakunnat.  Tätä kautta LAPE-muutostyö myös kytkeytyi maakuntien perustamiseen ja sote-uudistuksen lapsivaikutusten ennakointiin.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus perustana yhteistyölle

Vielä yksi aiemmasta kehitystyöstä erottava piirre LAPE:ssa oli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ottaminen muutostyön ihmisoikeudelliseksi ja arvoperustaksi. Muutos tarvitsee eri ammattialoja yhdistäviä lapsen hyvän elämän kriteerejä, jotka YK-sopimus antaa. YK-sopimus toi myös lasten ja nuorten mutta myös isien ja äitien osallistumisen osaksi kehittämistä.  Samoin eri taustaisten lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden tavoite tuli osaksi mm. hyvinvointitiedon keräämistä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen myötä muutostyön osana oli myös lapsenoikeusperustaisen hallinnon ja johtamisen uudistustyö. Aiemmin lapsivaikutusten arviointi, lapsibudjetointi, lasten hyvinvoinnin seurannan tietopohjaan sekä hallinnon strategioihin vaikuttava työ ei ole ollut mukana palveluiden uudistamisessa.  Yhdyspinta –raportti toi myös kunta-maakunta yhteisvastuun lapsista sekä sote- sivistystoimi – verkostojohtamisen mukaan muutoksen. LAPE-työstä lähti liikkeelle myös kansallisen lapsistrategiatyön pohjustaminen.

Missä tulokset näkyvät?

 Mutta miksi LAPE-työn tulokset eivät vielä näy kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän vähenemisenä?  Ne kyllä näkyvätkin mutta eivät koko maan mittakaavassa.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä ei vuonna 2018 kasvanut kaikkialla. Esimerkiksi Helsingissä määrä väheni.  Helsinki on ollut etunenässä mm.  varhaisen tuen verkostoinnissa perhekeskuksiin helposti saavutettavaksi. Helsinki on myös pilotoinut lastensuojelun uutta tiimimallia.

Hyviä tuloksia on saatu myös muualla. Esimerkiksi Liedossa lastensuojelun uudistaminen ihmissuhdeperustaisen tiimimallin mukaan sekä mm. perhetyön tuominen varhaiskasvatukseen vaikutti niin, että  lastensuojelumenot peräti puolittuivat.

Laukaassa on onnistuttu koulun hyvinvointi- ja perhekeskuksessa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät töitä yhdessä. Lastenpsykiatrin konsultaatiot ja perhelääkäri ovat sosiaalityöntekijän ja psykologin tukena. Mukana ovat myös seurakunta ja järjestöt. Lasten- ja nuorisopsykiatrian lähetteet sekä osastohoidon päivät vähenivät parissa vuodessa olennaisesti.

Saarikka-kuntayhtymän alueella Keski-Suomessa Lapset puheeksi – toimintamalli on toiminut lastensuojeluilmoitusten määrää vähentävästi. Lapsia ja perheitä on tuettu ajoissa ja heidän tarpeidensa mukaisesti. Lapset puheeksi – toimintamalli leviääkin vauhdilla eri ammattilaisia yhteensitovana ja koko perheen tarpeisiin tukea räätälöivänä.

Muutostyötä on olennaisesti hidastanut sote-uudistuksen tempoilu. Alussa valinnanvapausratkaisut etenkin neuvolan osalta hämmensivät perhekeskus- kehittämistä.  Ajatus koko perheen palveluiden kokonaisuudesta ja tiedonvaihdosta ei ollut sote-uudistuksen ytimessä. Uudistuksen jatkuva siirtyminen teki työn epävarmaksi.  Epävarmuus on haitannut myös lastensuojelun uusien rakenteiden luomista ja osaamisen vahvistamista.

Perhekeskus- toimintamalli on levinnyt koko maahan

Perhekeskus- toimintamalliin sitoutuminen on kuitenkin LAPE-työn vahvimpia tuloksia.  Neuvolaa, sosiaalityötä, lapsioikeudellisia palveluita, perheneuvolaa sekä kuntoutusta ja terveyden edistämistä verkostoivia perhekeskuksia on jo yli 130 ja perheiden kohtaamispaikkoja yli 500.

Seuraava askel on vahvistaa verkostojohtamista sekä yhteistä toimintakulttuuria ja uusia toimintatapoja, joilla sopiva tuki saadaan oikeaan aikaan perheelle, myös erityispalveluista.  Samoin pitäisi aikuisten palveluissa saada aikaan muutos, jossa lapset otetaan paremmin huomioon niin mielenterveys-, päihde kuin työllisyysongelmiakin hoidettaessa.  Lapsen hyvinvointi syntyy perheessä.  Tätä edistävän Lapset puheeksi – toimintamallin  tulokset näyttävät erittäin lupaavilta .

Rinteen hallitusohjelmassa sote-uudistuksessa edetään tutun 18 maakunnan mallin mukaisesti.   Matalan kynnyksen peruspalvelut, vanhemmuuden ja parisuhteen tuen verkostoiva perhekeskus on sujuvaa asemoida osaksi tulevaisuuden sote-keskuksen kehittämistyötä. Se on erinomaista.

Hallitusohjelma sitoutuu LAPE-muutosohjelman jatkamiseen

Jatkuvuuden kannalta on myös todella tervetullutta,  että Rinteen hallitus jatkaa Sipilän hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Ulkoisen arvioinnin perusteella alan toimijat ovat kokeneet, että ”LAPE-lääkkeet” ovat oikeita. Vahvaa tahtoa ja sitoutumista on edetä nyt valittuun suuntaan, mutta se tarvitsee kansallista tukea ja myös rahoitusta.  Jatkuvuudella saadaan nopeasti aikaan näkyviä tuloksia.” Pullat” ovat jo hyvin uunissa.  Toimeenpanoa pitää jatkaa johdonmukaisesti.

Kuntia pitää rohkaista investoimaan varhaiseen tukeen sekä luomaan sivistystoimen ja soten sujuva yhteistyö tulevia maakuntiakin silmällä pitäen. Johtoporras tarvitsee yhteisen lapsi- ja perhelähtöisen tilannekuvan ja strategisen otteen kokonaisvaltaiseen uudistamiseen. Verkostoja johtamalla on mahdollista saada myös budjetit sovittumaan yhteen ja välttää osaoptimointia.   Ilman varhaisen tuen vahvistumista on vaikea saada myös lastensuojelussa tavoiteltua 35 ja 30 asiakkaan mitoitusta toimimaan.

LAPE-akatemiat ovat valmentaneet johtoa si-sote –ajatteluun

 LAPE-työtä ei ole missään vaiheessa keskeytetty tämänkään vuoden aikana. Muutosagentit ovat verkostoineet toimijoita tukenaan viisi uutta sivistystoimen johtoa tukevaa kunta-agenttia.

14 maakunnan tai kuntayhtymän alueella on vuonna 2019 sijoitettu omia rahoja ja palkattu esim. perhekeskus- ja lastensuojelun uudistamisen koordinaattoreita. Moni on myös vakinaistanut sivistystoimen ja soten yhteyksiä rakentavan yhteistyöryhmän sekä tehnyt maakunnallisen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman.  Verkostojohtamiseen ja systeemiseen ajatteluun valmentavat LAPE-akatemiat ovat saaneet hyvän vastaanoton kentällä.

Millainen on LAPE:n jatko?

Onnistumisista sekä epäonnistumisista on opittava. Kaikkialla maassa muutos ei edennyt yhtä vauhdikkaasti. Yksi keskeinen vaikuttaja oli myös alueen oma tahtotila ja kuntien kyky yhteistyöhön. Myös kansallinen ohjeistus ja johtaminen oli vielä monessa kohtaa haparoivaa ja kokeilevaa. Niin paljon uuden äärellä olimme kaikki sote- ja maakunta-uudistuksen kanssa. Mutta eipä taida maailma sen varmemmaksi muuttua jatkossakaan.

Muutos vaatii pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä sekä jatkuvuutta. Syksyllä hallitus linjaa tulevaisuusinvestointien sisällöstä ja tulevan vuoden budjetista. Siinä kohtaa päätetään myös lapsi- ja perhepalveluiden uudistamisen jatkosta.

Aivan välttämätöntä on tehdä työ alusta asti yhdessä sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriön kanssa.  Myös LAPE:n alueellisesti yhteen kokoava sekä sote-maakunta- uudistukseen kytkeytyvä toimintamalli kannattaa säilyttää.  Lapsille hyvä sote– sopii edelleen LAPE-työn tavoitteeksi.

Tutkimusta ja arviointia on syytä tuoda alusta asti vahvemmin mukaan muutoksen seurantaan.  Se jäi ensimmäisessä vaiheessa aivan liian vähälle.  Sopimusmenettelyt kuntien ja sote-yhtymien  kanssa voisivat myös olla osa kokonaisuutta.  LAPE-rakenteet antaisivat erinomaisen perustan myös tulevan lapsistrategian jalkauttamiselle kuntiin ja kuntayhtymiin sekä tuleviin maakuntiin.

Katse siis vuoteen 2025 ja vauhtia lapsi- ja perhelähtöiseen uudistamiseen koko maassa!

Maria Kaisa Aula

LAPE-tuloksia ja raportteja